Sanotaan, että jos juo yksin, on se jo melko varma merkki vakavasta alkoholismista. Aloitettuani ammattimaisen juomaurani työkaverini seurassa syksyllä 2018, oli juominen aluksi sosiaalista. Nautittiin muutama olut asemalla, kunnes vartijat tulivat poistamaan, jatkossa pysyttelimme aseman nurkilla, jossa vartijat eivät partioineet. Välillä seuraan liittyi paikallisia puliukkoja, joskus muita työssäkäyviä janoisia kansalaisia, joiden seura minua ei kiinnostanut, joten pyrin välttelemään heitä. Moni kokee, että juominen on hanskassa niin kauan, kun juominen on sosiaalista. Tällaiset ihmiset löytävät itselleen helposti runsaasti seuraa, sillä janoisia ihmisiä ei tästä maasta puutu. He juovat ystävien seurassa pitkin viikkoa. Aina löytyy joku syy juhlia, jossain on aina alkoholia tarjolla ja tällaiset onnettomat ihmiset voivat juoda itsensä hengiltä, vaikka juominen olisikin "vain" sosiaalista.

En tiedä olenko erakko, mutta hyviä ystäviä minulla on vain muutama. Muutettuani maalle ystäväpiiri kapeni entisestään. Koska en halunnut juoda vaimon seurassa, join kotimatkalla niin monta olutta kuin kerkesin, siten että kotona oli muutama olut nautittavana sohvalla, mutta ei niin montaa, että vaimo huolestuisi. Pian ei sosiaalisesta juomisesta ollut tietoakaan, vaan piilotin oluet navettaan, jossa minulla oli juomiselle pyhitetty oma pieni mancave. Siellä minulla oli vanha nojatuoli, jonka vieressä puupölkky, jossa tuhkakuppi ja tilaa röökiaskille ja oluelle. Siinä saatoin istua yksin monta tuntia juoden olutta ja poltellen tupakkia.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Ei voi olla normaalia, että juo yksin pimeässä ja kylmässä navetassa. Mutta tässä vaiheessa sairauttani rakkaus juomaan oli niin suuri, että sitä piti lipittää aivan yksin poissa vaimon tuomitsevilta katseilta. Saatoin työpäivän jälkeen rentoutua omassa miesluolassani, selata kännykällä Facebookia ja nauttia olutta, polttaa tupakkaa ja se oli mielestäni normaali tapa rentoutua työpäivän jälkeen. Navetassa ei ollut peiliä, josta olisin voinut havaita oman surullisen tilani.

Itsensä kusetus on alkoholismissa keskeinen mekanismi, jolla mahdollistetaan juominen. "Juon vain ystävien seurassa" on yleinen sääntö. Silloin on helppo uskotella itselle, että juominen on normaalia. Muita sääntöjä, joita alkoholistit keksivät, ovat itse käyttämäni "juon vain mietoja". No, minä join pelkästään mietoja, vaikka työmatkallani olisin saattanut Alkossa poiketakin. Kuitenkin pidin oluen mausta, kaupan tarjousolut on hinta/känni suhteeltaan erinomainen vaihtoehto, vaikka sitä pitääkin lipittää sitten kassikaupalla vaaditun humaltumisasteen saavuttamiseksi. Vaimonikin tokaisi kerran, että onneksi et juo kirkkaita. Siitä minä oikein innostuin ja ylpistyin, ajattelin, että eihän minulla voi mitään ongelmaa olla, koska juon vain olutta.

Mikäli kotikylässäni olisi ollut Alko, olisin varmuudella jossakin vaiheessa siirtynyt väkeviin. Jossakin määrin siis alkoholin saatavuuden rajoittaminen vähentää kulutusta ja siitä johtuvia haittoja. Mutta kuvitellaan, että lähin Alko on sadan kilometrin päässä. Tällöin alkoholisti voi edelleen juoda itsensä hengiltä juomalla lähimarketin tarjousolutta muutaman kassillisen päivässä. Hän juo itsensä hautaan uskotellen itselleen, että ei voi olla alkoholisti, koska juo vain mietoja.

Humaltuminen tapahtuu hitaammin, jos juo mietoja, mutta ennen pitkää miedoillakin juomilla voi saavuttaa kohtalokkaan päihtymistilan. Menee politiikan puolelle, pitäisikö Alkoja sitten rakentaa joka kylään vai ei. Mutta fakta on, että janoinen kansalainen hakee juomansa kyllä vaikka sieltä sadan kilometrin päästä, tai muuttaa sitten lähemmäksi Alkoa. Saatavuuden rajoittaminen ei ratkaise tätä ongelmaa.

Moni alkoholisti, vaikkakaan eivät kaikki, syrjäytyvät ja eristäytyvät jossakin vaiheessa. Lopulta alkoholisti on aivan yksin, seuranaan vain pullo. Vertaisryhmästä löytyy kuitenkin myös sitä raitista ja tervettä seuraa, jota alkoholisti on saattanut kaivata. Ryhmässä ei kukaan ole yksin. Parhaassa tapauksessa sieltä löytää itselleen todellisia sydänystäviä.

Alko mainostaa nyt Facebookissa, että apu yksinäisyyteen ei löydy pullosta ja tarjoaa numeroa, johon voi soittaa. Kunpa olisikin numero, johon soittamalla saisi apua omaan päihderiippuvuuteen. Nyt en tiedä kyseistä numerosta, mihin siellä alkoholisti ohjataan, oletettavasti A-klinikoiden ja terveyskeskusten pariin, joissa valitettavasti vain harva saa oikeasti tarvitsemaansa apua. Toinen vaihtoehto on AA:n auttava puhelin, jota tosin itse en ole kokeillut.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kenenkään ei tarvitse olla yksin, tässä maassa on reilut viisi miljoona ihmistä, eikä niin kurjaa ihmistä ole olemassakaan, josta kukaan ei välittäisi. Pullo on kovin huono ystävä yksinäiselle ihmiselle. Jos alkoholi on sinulle ongelma - ryhmiin mars!
Seuraava luku
Kirjan alkuun