Vaimo on koko viikonlopun kuoroleirillä. Se tarkoittaa, että minulla on jälleen koko viikonloppu aikaa hieman nauttia olutta ja rellestää. Päätän soittaa opiskeluaikaiselle ystävälle, jonka tiedän nauttivan myös muita aineita kuin alkoholia. Ajatus omassa mielessä on selvä, että nyt voisi kokeilla jotakin uutta. Vaimoni on jälkeenpäin syyttänyt tätä ystävääni, mutta kyllä se on aina ihmisen täysin oma vika, jos päättää aineita vetää.
Juomme ystäväni kanssa kuppilassa yhdet oluet. Ystäväni ei näytä millään saavan olutta alas. Ei hänellä ole mikään kiire, koska on sen verran aineissa, että ei varsinaisesti tarvitse alkoholia. Lopulta hän saa tuoppinsa juotua tyhjäksi ja suuntaamme kebabille. Ravintolassa ystäväni käy vessassa. Sieltä tullessaan hän sanoo jättäneensä sinne minulle jotakin. En heti keksi mistä on kyse, mutta käyn katsomassa. Lavuaarin päällä on viiva valkoista jauhetta ja sen vieressä paperista kääritty pieni pilli. Tiedän heti mitä tehdä enkä epäröi. Vedän viivan nokkaani, vaikka en edes tiedä mistä aineesta on kyse. Istun takaisin pöytään ja kysyn ystävältäni mitä ainetta juuri vedin elimistööni. Hän kertoo sen olleen vain rauhoittavia, ihan vain pikkusatsi, jolla päästään alkuun.
Viikonloppu menee kaupungilla sekoillessa, ystävälläni on taskut täynnä minigrippusseja, joissa on erikokoisia ja erivärisiä pillereitä. Niitä tulee nautittua alkoholin kanssa koko viikonloppu. Ennen kuin vaimo palaa reissustaan iskee kuitenkin moraalinen krapula ja morkkis. Ei, tämä ei ollut ollenkaan hyvä juttu, mietin mielessäni. Ei enää koskaan, tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, valehtelen itselleni.
Kommentit