Istun lääkärin vastaanotolla terveyskeskuksessa, en työterveyslääkärillä. Oma kokemukseni on, että yksityisellä jostain syystä lääkärit ovat tiukempia, tarkempia ja suostuvat kirjoittamaan reseptejä nihkeämmin. Nyt on mielessä vain yksi ajatus. Nappeja pitää saada. Tiedän mitä haluan ja suunnitelma on selvä. Varsinaisesti en valehtele lääkärille. Hän kysyy minulta, mikä saa minut vastaanotolle. Kerron kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäni ja siitä, että nyt on ollut vaikeuksia nukahtaa ja että aamuisin ahdistaa niin paljon, että en uskalla mennä töihin. Se pitää jokseenkin paikkansa. Tapaaminen kestää noin kymmenen minuuttia ja saan reseptillä tismalleen mitä olen tullut hakemaankin, sekä kaupan päälle vielä kaksi päivää sairaslomaa. Mieliala kohenee jo siitä ajatuksesta, että pian saan apteekista pari pakettia nappeja, joiden kanssa riittä muutama olut, niin olotila on taattu.
Sekakäyttäjä on vähän ruma sana, siitä tulee mieleen narkomaani, jonka ruumiinavauspöytäkirjasta löytyy kaikki mahdolliset aineet aasta ööhön. Olen ylpeä siitä, että käytän ainoastaan laillisia päihteitä, kofeiinia, nikotiinia, alkoholia, sekä nyt lääkärin täysin laillisesti määräämiä lääkeaineita. Toki käytän lääkkeitä enemmän kuin lääkäri on määrännyt, sekä vastoin ohjetta alkoholin kanssa, mutta mitään laitonta en koe tekeväni, enkä voisi kuvitellakaan, että tällainen toiminta olisi syntiä tai väärin millään tavalla. Kyllähän välillä saa omaa oloaan kohentaa hieman kemiallisesti. Varsinkin jos ne aineet on lääkäri täysin laillisesti määrännyt.
Kotona korkkaan yhden oluen. Jääkaapissa on viisi olutta lisää. Tiedän kokemuksesta, että se on näiden nappien kanssa täysin riittävä määrä. Suomen laissa minulle ahdistukseen määrätyt bentsodiatsepiinit sekä nukahtamiseen määrätyt lääkkeet luokitellaan molemmat huumausaineiksi. Molempia myydään kadulla ja niitä myös käytetään runsaasti. Tässä vaiheessa en vielä ajattele koko asiaa, mutta miten käytökseni poikkeaa narkomaanista, joka vetää päänsä sekaisin kadulta ostamillaan aineilla? Onko minun käytökseni yhtään sen moraalisempaa, vain sen takia, että olen omat aineeni hakenut laillisesti apteekista reseptillä?
Rauhoittavia lääkkeitä otan kaksi nappia ja huuhdon ne alas oluella. Nukahtamislääkkeitä otan samoin kaksi nappia. Istahdan sohvalle, laitan heavymetallin soimaan stereoista riittävällä voimakkuudella, juon tölkin tyhjäksi ja jään odottelemaan letkeää, rentoa, rauhallista ja mahdollisesti miellyttävällä tavalla sekavaa olotilaa.
Seuraava muistikuva on seuraavalta päivältä. On iltapäivä, olen herännyt päiväunilta, enkä muista edellisestä illasta yhtään mitään. Aamupäivästä muistan vain muutaman välähdyksen, muistan, että olen käynyt työpaikalla. Siitä minulla ei ole mitään käsitystä, mitä olen työpaikalla tehnyt, saati että miten olen sinne asti päässyt. Asia jää vaivaamaan mieltäni. Tarkistan lääkekaapin. Apteekista saamiani nappeja ei löydy mistään. Olenko syönyt ne kaikki? Paketteja ei löydy mistään roskiksesta, eikä myöskään ulkoroskiksesta. Oluet on kaikki juotu. Filmi on mennyt totaalisesti poikki.
Vaimo tulee kotiin. Hän haluaa näyttää minulle kännykästään jotakin. Hän laittaa videon pyörimään. Videolla minä istun sohvalla ja vaimo kysyy minulta, että kerrotko vielä mitä olet ottanut. Puheeni sammaltaa ja silmät pyörivät päässä, kerron vaimolle suoraan nauttineeni muutaman oluen kanssa rauhoittavia ja unilääkkeitä. On hurjaa nähdä todistusaineistoa itsestä tilanteesta, josta ei muista mitään. Samoin on metkajuttu nähdä itsensä sekaisin kuin seinäkello, eihän sitä omaa tilaa itse tunnista kun on aineissa. Vaimo on luonnollisesti huolissaan. Keksin jonkin valheen. Sanon, että en arvannut, että lääkärin määräämät lääkkeet alkoholin kanssa vaikuttavat noin vahvasti. Emme hirveästi puhu enää asiasta. Omasta mielestäni minulla tietenkään ei ole mitään ongelmaa.
Seuraavana päivänä minulle soitetaan vuokratyöfirmasta. Määräaikaista työsopimusta ei jatketa, koska työvoimalle ei ole tarvetta. Se on aivan selvästi paskapuhetta, ei voi olla sattumaa, että olen aineissa käynyt työpaikalla sekoilemassa ja seuraavana päivänä työsopimusta ei jatketa. Olen juonut itseltäni työpaikan ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta se ei huolestuta minua. Nyt on aika vähän rentoutua, nauttia elämästä ja vapaasta, keskittyä taiteelliseen ja hengelliseen elämään ja miettiä työasioita myöhemmin.
Kommentit