On pakollinen työterveyslääkärin vastaanotto. Lääkäri kyselee perussairauksista, joudun myöntämään, että minulla on 2016 todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, muita sairauksia ei ole, eikä muuta lääkitystä kuin mielialaatasaava. Lääkäri kyselee niitä näitä, kunnes kysyy paljonko juon alkoholia. En osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta koska lääkärille ei saa valehdella, kerron että arkipäivisin juon usein illalla töitten jälkeen tusinan verran olusia ja viikonloppuna rajattomasti. Lääkäri ei kommentoi mitenkään, mutta esittää sarjan outoja kysymyksiä. Oletko tarvinnut krapularyyppyjä? Juotko usein enemmän kuin olet suunnitellut? Juotko salaa? Ovatko läheisesi olleet huolissaan juomisestasi? Tunnetko syyllisyyttä tai häpeää juomisestasi?
Vastaan jokaiseen kysymykseen myöntävästi. Lääkäri ei kuitenkaan tee mitään diagnoosia näiden kysymysten pohjalta. Myöhemmin minulle selviää, että nämä ovat kysymyksiä, joilla kartoitetaan, onko potilas alkoholisti. Jos vastaa yhteenkin kysymykseen myöntävästi, on alkoholisti. Todennäköisesti lääkäri kirjoittaa omiin papereihinsa, että juoppo.
Sitten lääkäri tiputtaa pommin. Hän kertoo, että maksa-arvoni ovat koholla. Luvuista en ymmärrä mitään, muuta kuin että nyt ei maksassa ole aivan kaikki kohillaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni pysähdyn miettimään omaa juomistani. Jos juominen näkyy maksassa, voisiko olla, että juon liikaa? Seuraavaksi lääkäri esittää oudon kysymyksen, pystytkö olemaan kuukauden juomatta alkoholia, jonka jälkeen maksa-arvot mitataan uudestaan? Vastaan että tietenkin pystyn. Mielessäni mietin, että enhän minä ole mikään alkoholisti, joten kuukausi selvin päin ei ole temppu eikä mikään. Sovimme lääkärin kanssa, että olen juomatta tippaakaan ja käyn kuukauden jälkeen uudestaan verikokeissa.
Seuraavaksi lääkäri tiputtaa toisen pommin. Hän tokaisee, että kaksisuuntaisen mielialahäiriöni takia hän ei voi antaa minun jatkaa kolmivuorotyössä. Sain siis potkut tuosta vain työstä, jossa olin ollut nyt kuusi viikkoa. Olin viihtynyt työssä hyvin ja kuvitellut, että tätä jaksan tehdä pitempäänkin. Nyt oli täysin lääkärin vika, että sain potkut. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole vaivannut vuosiin, mutta nyt lääkäri pitää yötyötä minulle hengenvaarallisena!
Samana päivänä sekä potkut töistä, että lääkärin määräys olla juomatta kuukauden verran. Tavallista ihmistä sellainen olisi ottanut päähän ja rankasti. Kyllähän se minuakin vitutti aluksi, mutta suunnitelma oli selvä.
Kuukauden tipattomalla keskityn selvin päin kirjoittamiseen. Saan valmiiksi kännissä kirjoittamani sekopäisen uskonnollisen dekkarin. Saan myös idean oman firman perustamisesta. Työvoimatoimistoon ilmoitan työllistymissuunnitelmassani, että olen kiinnostunut yrittäjyydestä. Kuukausi menee hetkessä ohi ja olen ylpeä siitä, että sain kirjani valmiiksi. Vaimokin kehuu minua, kun pystyin olemaan juomatta. Tietysti pystyin, sillä enhän minä ole mikään alkoholisti, ajattelen. Kun kuukausi lähenee loppuaan, päätän että kyllä se minun maksa voi oikein hyvin, maksa-arvot ovat nyt palautuneet ja jälleen saa juoda viinaa. En mene verikokeisiin. Tipattoman jälkeen päätän, että nyt on aika rentoutua, nauttia vapaasta, juoda hieman olutta ja miettiä työkuvioita myöhemmin. Juon tammikuun puolestavälistä maaliskuun loppuun olutta kaksin käsin. Juominen on sen verran railakasta, että vaimoni huolestuu toden teolla ja ryhtyy tietämättäni ottamaan asioista selvää ja hakemaan apua.
Kommentit