Syöpään sairastuminen ja siitä parantuminen on saanut minut pohtimaan elämää ja prioriteetteja. Unelmia pitää olla ja niitä täytyy toteuttaa. Olemme vaimon kanssa molemmat haaveilleet pääkaupunkiseudulta maalle muuttoa. Työt ovat kuitenkin molemmilla pääkaupunkiseudulla, joten kovin kauas ei voi lähteä. Löydämme edullisen, mutta ränsistyneen vanhan maatilan Hämeestä, kahdeksankymmentä kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Sieltä käsin voisi käydä helposti töissä pääkaupunkiseudulla, mutta silti nauttia maaseudun rauhasta.
Saamme lainan, ostamme asunnon, toteutamme unelman ja muutamme maalle. Talon katto on siinä kunnossa, että se on jossain vaiheessa pakko uusia. Maalipinnalle on tehtävä jotakin. Asuntoon ei tule lainkaan vettä, mutta pihassa on kaivo. Asennamme kaivoon uppopumpun, josta saa navettaan vettä. Navettaan rakennamme saunan, mutta asuntoon emme aio vetää vesijohtoja - jos edelliset asukkaat pärjäsivät siellä ilman juoksevaa vettä, pärjäämme mekin. Kattoremontin teemme vasta vuosia myöhemmin. Jaksamme molemmat käydä pääkaupunkiseudulla töissä kunnes saamme töitä lähempää.
Myöhemmin elämässä pidän oikeana ratkaisuna maalle muuttoa. Maaseudun rauha ja luonto on parasta terapiaa ihmissielulle, oman talon remontointi ja asuntolainan lyhentäminen on paljon mielekkäämpää kuin elämä vuokrakaksiossa Espoossa, jossa ainoa harrastus on käydä ostoskeskuksessa syömässä hampurilaisia.
Kommentit