"ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." (2. Tim. 3:15)
Suurin osa ryhmissä tapaamistani alkoholisteista on sellaisia, jotka ovat aloittaneet juomisensa paetakseen vaikeaa lapsuuttaan, traumojaan, ahdistuksiaan, masennustaan tai vastoinkäymisiään. Sitten on niitäkin, jotka kuten minä, aloittivat juomisen siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka ensimmäinen hörppy maistuikin todella pahalle, alkoholista saatu nautinnollinen kokemus oli niin valtava, että ainetta piti saada lisää.
Oma lapsuuteni oli täysin tavallinen ja onnellinen. Minulla oli ja on edelleen hyvät vanhemmat, joita koskaan en nähnyt päihtyneenä. Sisarusteni kanssa tulin hyvin toimeen. Koulussa menestyin hyvin, eikä mikään asia vaivannut mieltäni. Teini-iässä kaikkea piti kokeilla. Harrastimme ystävieni kanssa vandalismia, rakentelimme putkipommeja, välillä tappelimme tai kiusasimme tyttöjä, siis täysin normaaleja teini-ikään kuuluvia asioita.
Se ensimmäinen kokeilu oli silkkaa uteliaisuutta - halusin tietää, miltä olut maistuu. Yllätyksekseni se alkoholista saatu kevyt nousuhumala oli kuitenkin niin mahtava kokemus, että piti saada lisää tätä ihmeellistä nestettä.
Vanhempani olivat uskovaisia ja teininä jos mietin Jumalaa, uskoin, että hänen täytyy olla olemassa. En kuitenkaan halunnut pohtia Jumalaa sen enempää, halusin pitää hauskaa ja kokeilla kaikkea. Pidän selvänä, että minulla vain oli jostain syystä se geeni, joka altistaa päihderiippuvuudelle. Olin täten viihdekäyttäjä suoraan oppikirjasta. Kun sitten myöhemmin elämässä tuli vastoinkäymisiä, suuriakin sellaisia, osasin käsitellä niitä ilman alkoholia. Mutta usein keväällä, kun aurinko paistoi ja sää alkoi lämmetä, aloitin juomisen, en paetakseni itseäni, vaan nauttiakseni hyvästä säästä vielä vähän enemmän.
Ne onnettomat alkoholistit, jotka ovat juomisellaan paenneet omia traumojaan, ovat suurissa vaikeuksissa raitistuessaan. Nyt ne kipeät asiat pitää käsitellä. Ei niin minun kohdallani, suurin ongelmani oli alkoholi ja raitistuttuani minulla ei ollut mielessäni sellaisia painavia ja kipeitä asioita, joita olisi pitänyt käsitellä terapeutin kanssa. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Traumojaan paenneella alkoholistilla on raitistuttuaan suuri mörkö vastassa.
Olisiko mitään, mitä vanhempani olisivat voineet tehdä toisin? Jäätyäni kiinni taikasienistä, asioista puhuttiin, mutta ei tarpeeksi. Se taas ei ollut vanhempieni syy. Eiväthän he olisi saattaneet tietää, että olen päihderiippuvainen tai hyvää vauhtia tulossa sellaiseksi. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni siitä, että jo nuorena sait heiltä perinnöksi rakkauden Jumalan sanaan. Se siemen, joka oli kylvetty lapsuudessa, kantoi hedelmää myöhemmin elämässä.
Koulun jälkeen muutettuani pois kotoa ratkesin välittömästi ryypiskelemään, koska päihderiippuvuuttani ei oltu hoidettu. Letkeä ja rento olo oli se mitä minä hain viinasta ja myöhemmin pillereistä, ei minun tarvinnut paeta mitään. Kuitenkin juomaurani loppuvaiheessa olin ahdistunut ja masentunut, enkä siihen olotilaan keksinyt parempaa lääkettä kuin viina. Lopulta nousuhumalaa ei enää juurikaan tullut, jossain vaiheessa vain filmi meni poikki ja aamulla olo oli karmea.
Pidän itseäni täten onnekkaana. Asiat voisivat olla monta kertaa huonommin. Vaimo ei jättänyt minua, en juonut taloa, työt lähtivät, mutta kyllä töitä vielä riittää tässä maassa. Lähipiirissä on useampi ihminen, jota voin mahdollisesti auttaa oman kokemukseni perusteella. Ryhmissä kun jakaa asioita, niin aina on mahdollista, että niistä omista jutuista on apua jollekin toiselle. Varsinaisesti mitään katuevankeliointia en ole suunnitellut aloittavani, mutta jos tästä teoksesta on edes yhdelle ihmiselle apua tai iloa, koen, että en ole tätä turhaan näpytellyt.
Nyt sähköön ei ole varaa, ilmalämpöpumppu pitää kämpän plussan puolella ja keittiön puuhellalla saa keittiön tarpeeksi lämpimäksi, jotta pystyy asumaan ja olemaan. Vuoden pimein aika on pian ohi ja sitten se onkin myötämäkeä kohti kevättä ja varmasti silloin moni nyt niin kovin sietämätön asia tuntuu paljon kevyemmältä.
En voi muuta sanoa, kuin että kaksitoista askelta, ryhmät ja korkeampi voima on auttanut minua pysymään raittiina. Kiitän täten tästäkin raittiista päivästä, kiitos ryhmän tuesta ja kaikesta arvokkaasta palautteesta, jota saa edelleenkin laittaa [email protected].
Kommentit