"eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa" (1. Kor. 6:10)

Jos olet eksynyt tänne hakukoneen avulla tai jotakin muuta kautta, niin koko tarinani kannattaa lukea alusta alkaen, eli tästä, ja seurata kirjoitusten lopusta linkkejä aina seuraavaan kirjoitukseen. Toisaalta jos haluaa välttämättä lukea nämä jossakin toisessa järjestyksessä, mikään laki ei estä.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä, kirjoitin päihdehuuruisista päivistä preesensissä. Sitten toukokuussa huomasin kirjoittavani imperfektissä. Se tuntui luontevalta. Nyt olkoon tämä tällainen kirjallinen tehokeino, aikamuoto vaihtuu kun siirrytään kännisekoiluista kertomaan raittiista elämästä. Nyt siis raittiista elämästä kerron imperfektissä.

Kaamosmasennus ja ahdistus loka-, marras- ja joulukuussa oli karmea kokemus. Vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole kokenut masennusta ja ahdistusta. Toivo on kadonnut, pelkää miten selviää laskuista, pelkää saako ikinä enää töitä, pelottaa, jos asiat menevät tästä vielä huonommaksi. Kirjaimellisesti on pimeää ja kylmää - ei mitään valoa tunnelin päässä. Oli miten oli, viinaan en koske, en hae apteekista huumaavia aineita, selviän kyllä perkele tästä kuin mies.

Liukastuin pihalla ja selkä revähti, tai jotain, mistä minä tiedän kun en ole lääkäri. Tietyissä asennoissa sattuu sieltä keskeltä selkää selkärangan vierestä. Tämäkin vielä. Oli pari onnistumista, auton katsastus meni läpi, työturvallisuuskortti tulee postissa, kokeessa oli vain yksi virhe, mutta on ihme jos ei tuota koulutusta läpäise, sen verran helppo se on. Kelaan ja TE-palveluihin olin lähettänyt kasan liitteitä ja selvityksiä, nyt ei ole työvoimapoliittista estettä etuuden maksamiselle ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Eli siis muutama positiivinen asia keskellä pimeyttä ja heti helpottaa!

Aloitin tarinani tuosta kohtalokkaasta päivästä 26.3.2022, jolloin krapulassa ymmärsin olevani alkoholisti. Voisin nyt palata muistoissa sitä seuraavaan viikkoon.

Osittain muistoni ovat sumun peitossa. En muista kaikkea kovinkaan selvästi. Tuo oli elämäni pahin viikko. Mitään vastaavaa en ollut kokenut koskaan aiemmin.

Lauantaina kun vaimo näytti minulle Kantamon videoita, iski tajuntaani kuin salama kirkkaalta taivaalta se ajatus, jota pidin täysin mahdottomana - minä olen alkoholisti. Mitä enemmän luin faktatietoa alkoholismista, sitä selvemmältä näytti, että olen alkoholisti, sairastan tautia, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Olen nyt 40-vuotias ja alkoholistin keski-ikä on 47 vuotta. Ei näytä hyvältä. Ymmärsin, että en voi omin voimin selvitä tästä taudista, jotain pitää tehdä, mutta mitä? Yksin tästä ei voi selvitä ja kerta toisensa jälkeen sain kuulla, että ainoa hoitokeino on täysraittius. Koska Google tarjoili lähinnä Minnesota-hoitoa tarjoavia yksityisiä hoitolaitoksia, pelkäsin että minun on jostain käärittävä muutama tuhat euroa käteistä ja vietettävä muutama kuukausi jossain hoitolaitoksessa.

Tajusin, että en voi lopettaa juomista tuosta vain. Päätin vähentää juomista. Merkitsin yhteiseen kalenteriimme sunnuntain kohdalle seitsemän olutta, maanantaille kuusi, tiistaille viisi, keskiviikolle neljä, torstaille kolme ja perjantaille yhden oluen. Suunnitelma siis oli selvä. En muista miten tarkalleen siinä kävi, sunnuntaina hain kaupasta seitsemän olutta heti aamulla, mutta iltapäivällä hain kaupasta lisää ja menin sekaisin laskuissa. Sama jatkui seuraavalla viikolla - ravasin kaupassa minkä kerkesin hakemassa muutaman tölkin olutta lisää.

Joka aamu heräsin kuudelta täysin sietämättömään ahdistukseen ja pelkoon - pelkäsin että maksani räjähtää, pelkäsin että joudun helvettiin, koska apostoli Paavalin mukaan murhamiehet, ahneet, varkaat ja juomarit eivät peri taivasten valtakuntaa. Ajattelin ja uskoin vakaasti, että olen matkalla ikuiseen kadotukseen, koska olen juomari. Aamulla sydän hakkasi, älykello kertoi, että olen nukkunut huonosti, en tiennyt mitä tehdä, muuta kuin odotin, että kello tulee 9:00 ja saan kaupasta haettua muutaman oluen helpottamaan oloani. Kaupassa kädet täristen sitten ostin muutaman oluen, uskotellen itselleni, että niiden avulla selviän päivästä.

Kyse oli fyysisestä, henkisestä ja hengellisestä taistelusta. Vatsaan pisti, pelkäsin että maksani räjähtää. Saatana syytti minua, että joudun helvettiin, koska olen juoppo. Uskoin olevani Jumalan hylkäämä. Useampana aamuna tartuin kännykkääni ja ajattelin soittaa hätäkeskukseen, koska fyysinen vointi oli niin heikko. Sydämeen pisti, hengitys ei tahtonut kulkea ja pelkäsin kuolemaa. Kolme tuntia on pitkä aika alkoholistin odottaa, että saa kaupasta hieman helpotusta.

Kuitenkin jokaisena päivänä jouduin iltapäivällä hakemaan lisää olutta ja illalla ennen kuin kauppa menee kiinni vielä muutaman. Oli täysin selvää, että en pysty vähentämään juomista, kalenteriini merkitsevät määrät olivat vain itseni kusetusta.

Kunnes koitti perjantai, jolloin kalenterissa luki yksi olut. Vaimolla oli iltavuoro ja sauna lämmitettiin aamulla. Hain kaupasta kolme olutta, join niistä matkalla kaksi ja säästin saunaa varten yhden oluen. Loppuun asti piti kusettaa myös vaimoa. Sanoin vaimolle saunassa, että tässä on tämä päivän yksi olut, nyt juon viimeisen olueni. Kuten arvata saattaa, vaimo kun lähti iltapäivällä töihin, painelin kauppaan ja hain neljä olutta lisää. Ne kun olin juonut verkkaasti, olo oli sietämätön ja ajattelin juhlia ja hakea kaupasta pussillisen olutta. Jokin ääni sisimmässäni puhui tuolloin. Ajattelin, että kalenterissa lukee lauantain kohdalla "nolla", jos nyt juon kunnon kännit, ei lauantain ensimmäisestä raittiista päivästä tule yhtään mitään. Jostain syvältä sisimmästäni löytyi voimaa vastustaa kiusausta. Juotuani perjantaina seitsemän olutta oli olo täysin mahdoton, teki mieli lisää, mutta pysyin päätöksessäni kuin ihmeen kaupalla.

En hakenut illalla lisää olutta. Se oli puhdasta tahdonvoimaa - paatuneinkin alkoholisti pystyy olemaan vuorokauden juomatta. Lauantai kun koitti, meidän juutalaisten kalenterissa sapatti, oli täysin mahdotonta rikkoa Jumalan käskyä ja sapattina käydä kaupassa hakemassa olutta. Rukoilin hiljaa mielessäni voimaa pysyä tämän yhden päivän raittiina. Lähdin ulos kävelylle, jäinen hanki pellolla kantoi askeleet kevyesti ja aurinko paistoi kirkkaalla taivaalla. Kävelin yhteensä kaksitoista kilometriä tuona päivänä, yritin keksiä miten voisin pysyä raittiina. Kävely auttoi paljon ja silloin tapahtui pieni ihme - olo oli merkillisen hyvä, sain vastustettua kiusausta käydä kaupassa ja onnistuin olemaan juomatta yhden vuorokauden verran.

Olin kuullut kahdestatoista askeleesta ja vertaisryhmistä. Löysin lähipitäjästä ryhmän, jolla olisi kokous seuraavana tiistaina. Samaan aikaan oli alkoholistien läheisille tarkoitettu ryhmä samalla paikkakunnalla. Kerroin vaimolleni, että menemme nyt molemmat hoitoon. Vaimollani nimittäin oli kaikki läheisriippuvaisen piirteet. Kolme päivää pysyin raittiina hammasta purren, omalla voimalla, sisulla, kävelyllä ja kiroilulla.

Kun koitti tiistai ja ensimmäinen ryhmä, oli kuin olisin löytänyt kotiin. Istuin alas ja esittelin itseni - Late ja alkoholisti. Sain paljon neuvoja ja tukea, tsemppiä ja ohjeita. Käteeni lyötiin opas kahteentoista askeleeseen. Olin tietämättäni ottanut jo ensimmäisen askeleen, nyt oli aika suorittaa toinen ja kolmas askel, jossa luovutetaan koko elämä korkeamman voiman haltuun.

Koska olin koko aikuisikäni ollut uskovainen, tuntui luontevalta nyt pyytää Jumalaa auttamaan minua, ottamaan pois viinanhimon, auttamaan pysymään raittiina - ajattelin kokeilla mitä tapahtuu, jos nyt luovutan koko elämäni Jumalan huostaan. Seurasi ihmeellinen huhtikuu, josta olen kertonut jo aiemmin. Raitis elämä alkoi.

Aiemmin uskovan ihmisen vaellukseni oli ollut kirkossa käyntiä ja ehtoollisen nauttimista, sittemmin oikeassa olemista opillisista kysymyksistä - nyt piti seurata Jumalaa jokaisella askeleella, rukoiltava Jumalalta hänen tahtonsa toteutumista omassa elämässä. Tästä alkoi aivan uusi elämä, en ollut aiemmin uskonut, että Jumala voi todellakin auttaa minua pysymään raittiina. Tuo matka on edelleen kesken, mutta nyt olen ollut raittiina kahdeksan kuukautta, viina ei tee mieli ja uskon, että olen oppinut tuntemaan Jumalan aivan uudella tavalla. Hän ei ole mikään etäinen persoona jossakin tuolla taivaissa, joka kuulee tai ei kuule meidän rukouksiamme, vaan hän on todellinen, enemmän kuin vain korkeampi voima, hän on persoona, joka välittää meistä, joka on tahtonsa meitä kohtaa ilmoittanut omassa sanassaan, pyhässä Raamatussa.

Miten on mahdollista, että uskova ihminen ei ymmärrä tekevänsä syntiä, kun juo joka päivä pussillisen tai kaksi olutta? Se on mahdollista, kun ymmärrämme alkoholismin olevan itsensä kieltävä sairaus. Viheliäs, vittumainen sairaus, jota useimmin ei ymmärrä sairastavansa, kunnes on koko elämä tuhottu. Itse heräsin onneksi suhteellisen ajoissa, saatuani potkut kaksi kertaa duunista, mutta vaimo ja kämppä pysyivät. Olisi voinut käydä huonomminkin.

Nyt olen tämän päivän raittiina, rukoilen voimaa pysyä huomisenkin raittiina, mutta tämä päivä on ainoa, johon me voimme vaikuttaa. Päivä kerrallaan ei ole mikään turha klisee. Olemme juomatta 24 tuntia kerrallaan ja niin pysymme raittiina. Mutta raitis elämä ei ole mahdollinen, ellei koko sielullaan ja koko sydämellään antaudu yksin korkeamman voiman, eli Jumalan, huomaan. Ajattelussa ja olemisessa täytyy tapahtua muutos, jos haluaa päästä irti viinanpirusta kokonaan. Hammasta purren olin ensimmäiset kolme päivää juomatta, kun en tiennyt mitään toista tapaa. Sitten huhtikuun pari ensimmäistä viikkoa oltuani raittiina, huomasin ilokseni, että viinaa enää ei tehnyt päivittäin edes mieli, vaikka oli kaikkea pientä vastoinkäymistä.

Olen edelleen alkoholisti, tästä sairaudesta ei voi parantua, mutta voi toipua. Täysraittius on ainoa mahdollinen hoitokeino. Vain yksi ryyppy erottaa meidät juoppoudesta.

Tänään olen ikuisesti kiitollinen Jumalalle raittiista päivästä ja siitä, että onnistuin viinanpirun karkottamaan elämästäni pysyvästi. Kaikkea mahdollista paskaa on tullut vastaan ja tulee vastakin, mutta tänään en sihauta auki sitä päivän ensimmäistä tölkkiä. Elämässä on nykyään niin paljon hyvää, mistä saan olla kiitollinen, että juominen on vain etäinen ajatus. Jotta omavoimaisuus ei pääsisi hiipimään ajatteluuni, käyn tänään jälleen ryhmässä. Vertaistuki, kaksitoista askelta ja Jumala - parempaa lääkettä en tiedä tähän tautiin.

Jos herätti ajatuksia, saa laittaa kommenttia alle tai postia [email protected].

Seuraava luku
Kirjan alkuun