torstai, 14. syyskuu 2023

Tulokkaalle

TULOKKAALLE
 
NA on hyötyä tavoittelematon miesten ja naisten toveriseura tai yhteisö niille, joille huumeista on muodostunut ensisijainen ongelma. Olemme toipuvia addikteja, jotka kokoontuvat säännöllisesti auttaakseen toinen toistaan pysymään puhtaana. Meillä ei ole liittymis- eikä jäsenmaksuja. Ainoa edellytys jäsenyydelle on halu lopettaa käyttäminen. Sinun ei tarvitse olla puhtaana tullessasi tänne, mutta suosittelemme, että ensimmäisen kokouksen jälkeen tulet takaisin ja tulet puhtaana.
 
Sinun ei tarvitse odottaa yliannostusta tai vankilatuomiota saadaksesi apua NA:sta – addiktio ei myöskään ole toivoton tila, josta ei voi toipua. Nimettömien Narkomaanien kahdentoista askeleen ohjelman ja toipuvien addiktien toveriseuran avulla on mahdollista voittaa halu käyttää huumeita. Addiktio on sairaus, joka voi kohdata ketä tahansa. Jotkut meistä käyttivät huumeita, koska nautimme niistä, toiset taas tukahduttaakseen tunteita, joita meillä oli. Jotkut puo- lestaan kärsivät ruumiillisista tai henkisistä vaivoista ja addiktoituivat sairautensa aikana määrättyihin lääkkeisiin. Jotkut meistä liittyivät huumeita käyttävään jengiin ja käyttivät muutaman kerran ”vain ollakseen jotain” ja huomasivat myöhemmin, etteivät kyenneet lopettamaan. Monet meistä yrittivät voittaa addiktionsa ja joskus hetkellinen helpotus olikin mahdollista, mutta tavallisesti sitä seurasi jopa entistä syvempi kierre.
 
Olivatpa olosuhteet mitkä tahansa, ei sillä todellakaan ole merkitystä. Addiktio on paheneva sairaus, kuten sokeritauti. Olemme allergisia huumeille. Meille lopputulos on aina sama: vankilat, laitokset tai kuolema. Jos elämä on käynyt hallitsemattomaksi ja haluat elää ilman, että on pakko käyttää huumeita, niin olemme löytäneet tavan siihen. Tässä ovat Nimettömien Narkomaanien kaksitoista askelta, joita käytämme päivittäin avuksi voittaaksemme sairautemme.
 
1. Myönsimme, että olimme voimattomia addiktiomme suhteen ja että elämämme oli käynyt hallitsemattomaksi.
 
2. Opimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi palauttaa mielemme terveyden.
 
3. Teimme päätöksen luovuttaa tahtomme ja elämämme jumalan huomaan, sellaisena kuin hänet käsitimme.
 
4. Teimme perusteellisen ja pelottoman moraalisen itsetutkiskelun.
 
5. Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle.
 
6. Olimme täysin valmiit antamaan jumalan poistaa kaikki nämä luonteenheikkoutemme.
 
7. Nöyrästi pyysimme häntä poistamaan vajavuutemme.
 
8. Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme ihmisistä ja meissä syntyi halu hyvittää tekomme heille kaikille.
 
9. Hyvitimme tekojamme henkilökohtaisesti näille ihmisille milloin vain mahdollista, ellemme niin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita.
 
10. Jatkoimme itsetutkiskelua, ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.
 
11. Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla syventämään tietoista yhteyttämme jumalaan sellaisena kuin hänet käsitimme, rukoillen vain tietoa siitä, mikä on hänen tahtonsa meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.
 
12. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman addikteille ja toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.
 
Toipuminen ei jää pelkästään puhtaana olemiseen. Kun pidättäydymme kaikista huumeista (kyllä, tämä tarkoittaa myös alkoholia ja kannabista), joudumme kohtaamaan sellaisia tunteita, joiden kanssa emme koskaan selviytyneet menestyksellisesti. Koemme jopa tunteita, joita emme menneisyydessämme kyenneet tuntemaan. Meissä täytyy syntyä halu kohdata vanhat ja uudet tunteemme sellaisina, kuin ne tulevat. Opimme kokemaan tunteita ja tajuamme, etteivät ne voi vahingoittaa meitä, ellemme anna niiden ohjata toimiamme. Sen sijaan, että toimisimme näiden tunteiden vallassa, joita emme pysty käsittelemään, soitamme NA:n jäsenelle. Jakamalla tunteemme opim- me läpikäymään niitä. On mahdollista, että muilla on ollut samantapainen kokemus, ja he voivat nähdä yhteyden kokemusten välillä ja kertoa mikä toimi heille.
 
Muista, että yksinäinen addikti on huonossa seurassa. Kaksitoista askelta, uudet ystävät ja kummit – kaikki nämä auttavat meitä käsittelemään näitä tunteita. NA:ssa ilomme moninkertaistuvat jakaessamme hyvät päivät ja surumme vähenevät, kun jaamme huonot. Ensimmäistä kertaa elämässämme meidän ei tarvitse kokea mitään yksin. Nyt, kun meillä on ryhmä, voimme kehittää yhteyden korkeampaan voimaan, joka voi aina olla kanssamme.
 
Ehdotamme, että etsit itsellesi kummin niin pian kuin tutustut jäseniin alueellasi. On etuoikeus tulla pyydetyksi uuden jäsenen kummiksi, joten älä epäröi kysyä joltakulta. Kummisuhde on palkitseva kokemus molemmille; olemme kaikki täällä auttaaksemme ja saadaksemme apua. Meidän, jotka toivumme, on jaettava kanssasi mitä olemme oppineet, jotta ylläpitäisimme kasvuamme NA-ohjelmassa ja kykyämme toimia ilman huumeita.
 
Tämä ohjelma tarjoaa toivon. Tullessasi sinulla on oltava vain halu lopettaa käyttäminen ja halukkuus kokeilla tätä uutta elämäntapaa. Tule kokouksiin, kuuntele avoimin mielin, kysele, hanki puhelinnumeroita ja käytä niitä. Pysy puhtaana juuri tänään. Saammeko vielä muistuttaa, että tämä on anonyymi ohjelma ja että nimettömyyttäsi varjellaan ehdottoman luottamuksellisesti. ”Emme ole kiinnostuneita siitä, mitä tai miten paljon olet käyttänyt, emmekä siitä mitä yhteyksiä sinulla on ollut. Meitä ei kiinnosta sekään, mitä olet aiemmin tehnyt eikä se, miten varakas tai köyhä olet. Meitä kiinnostaa vain se, mitä haluat tehdä ongelmallesi, ja miten me voimme auttaa.”
 
Tervetuloa Nimettömiin Narkomaaneihin
 
Tämä vihkonen on kirjoitettu vastaamaan joihinkin Nimettömien Narkomaanien ohjelmaa koskeviin kysymyksiisi. Sanomamme on hyvin yksinkertainen: Olemme löytäneet tavan elää ilman huumeita ja olemme onnellisia voidessamme jakaa sen jokaisen kanssa, jolle huumeet ovat ongelma.
 
Tervetuloa ensimmäiseen NA-kokoukseesi. NA tarjoaa addikteille huumeettoman elämäntavan. Ellet ole varma oletko addikti, älä välitä siitä; käy vain kokouksissamme. Voit pohtia asiaa kaikessa rauhassa kunnes itse päädyt ratkaisuun.
 
Jos olet niin kuin monet meistä ensimmäisessä NA-kokouksessamme, tunnet ehkä olosi hermostuneeksi ja saatat luulla, että jokainen läsnäolija tuijottaa sinua. Siinä tapauksessa et ole ainoa. Moni meistä on tuntenut samoin. On sanottu: ”Jos olet niin hermostunut, että vatsaasi vääntää, olet luultavasti oikeassa paikassa.” Tapaamme sanoa, ettei kukaan astu sisään NA:n ovesta erehdyksessä. Ei-addiktit ihmiset eivät poh­diskele, ovatko he addikteja. He eivät edes ajattele koko asiaa. Jos sinua mietityttää, oletko addikti vai et, saatat olla addikti. Anna itsellesi sen verran aikaa, että kuuntelet, kun kerromme millaista meillä on ollut. Ehkä kuulet jotakin, mikä kuulostaa tutulta. On yhdentekevää, oletko vai etkö ole käyttänyt samoja huumeita, joista muut puhuvat. Ei ole tärkeää, mitä huumeita olet käyttänyt. Olet tervetullut NA:han, jos haluat lopettaa käyttämisen. Useimmat addiktit kokevat varsin samantapaisia tuntemuksia, mutta keskittymällä yhtäläisyyksiimme pikemmin kuin eroavaisuuksiimme olemme avuksi toinen toisellemme.
 
Saatat tuntea olosi toivottomaksi ja pe­lokkaaksi. Oletat ehkä, ettei tämä ohjelma – kuten muutkaan kokeilemasi asiat – tule toimimaan. Tai ehkä arvelet, että se toimii jollakulla toisella, muttei sinulla, koska tunnet olevasi erilainen kuin me. Useimmista meistä tuntui siltä tullessamme ensi kertaa NA:han. Jotenkin tiesimme, ettemme voineet jatkaa huumeiden käyttämistä, mutta emme tienneet, miten lopettaa tai miten pysyä puhtaana. Meitä kaikkia pelotti luopua jostakin, joka oli käynyt niin tärkeäksi meille. On helpotus huomata, että ainoa edellytys NA:n jäsenyydelle on halu lopettaa käyttäminen.
 
Aluksi useimmat meistä olivat epäi-leväisiä ja pelokkaita kokeilemaan uutta tapaa tehdä asioita. Olimme varmoja oikeastaan vain siitä, että vanhoista tavoistamme ei ollut mihinkään. Puhtaaksi tulemisen jälkeenkään asiat eivät muuttuneet heti. Jopa tavalliset askareet, kuten autolla ajo tai puhelimen käyttö, tuntuivat usein pelottavilta ja oudoilta, ikään kuin olisimme muuttuneet itsellemme vieraiksi. Tässä tilanteessa toveriseura ja toisten puhtaiden addiktien tuki todella auttaa, ja alamme luottaa muihin saadaksemme kipeästi tarvitsemaamme roh­kaisua.
 
Saatat jo ajatella: ”Niin, mutta...” tai ”Entä jos…?” Vaikka sinulla olisikin epäilyksiä, voit aluksi käyttää näitä yksinkertaisia ehdotuksia: käy niin monissa NA-kokouksissa kuin voit, pyydä NA:laisten puhelinnumeroita ja käytä niitä säännöllisesti, etenkin silloin kun sinun tekee kovasti mieli huumeita. Kiusaukset eivät rajoitu niihin päiviin ja tunteihin, jolloin on kokouksia. Olemme puhtaana tänään, koska olemme hakeneet apua. Se, mikä auttoi meitä, voi auttaa sinuakin. Älä siis arkaile soittaa toiselle toipuvalle ad­diktille.
 
Ainoa tapa olla palaamatta huumekier­teeseen on olla ottamatta sitä ensimmäistä annosta. Luonnollisinta addiktille on käyttää huumeita. Pidättäytyäksemme käyttämästä mielialaan ja tajuntaan vaikuttavia kemiallisia aineita, olemme käyneet läpi rajuja muutoksia ruumiillisesti, henkisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti. NA:n kaksitoista askelta tarjoavat meille tien muutokseen. Kuten joku sanoi: ”Voit luultavasti tulla puhtaaksi vain käymällä kokouksissa, mutta jos haluat pysyä puhtaana ja kokea toipumista, kahdentoista askeleemme harjoittaminen on tarpeen.” Tähän emme kykene yksin. NA-toveriseurassa tuemme toisiamme opetellessamme harjoittamaan uutta elämäntapaa, joka pitää meidät terveinä ja huumeettomina.
 
Ensimmäisessä kokouksessasi tapaat ihmisiä, jotka ovat olleet puhtaana eripituisia aikoja. Saatat ihmetellä, miten he ovat voineet pysyä puhtaana niin pitkään. Jos jatkat NA-kokouksissa käymistä ja pysyt puhtaana, opit ymmärtämään, miten se toimii. Puhtaiden addiktien keskuudessa vallitsee keskinäinen kunnioitus ja huolenpito, koska meidän kaikkien on täytynyt selviytyä addiktion kärsimyksistä. Rakastamme ja tuemme toisiamme toipumisessamme. NA:n ohjelma koostuu hengellisistä periaatteista,, joiden olemme todenneet auttavan meitä pysymään puhtaana. Sinulta ei vaadita mitään, mutta tulet kuulemaan monia ehdotuksia. Tämän toveriseuran kautta voimme antaa sinulle sen, minkä olemme löytäneet: puhtaan elämäntavan. Tiedämme, että ”voimme säilyttää mitä meillä on vain antamalla sen pois”.
 
Siispä, tervetuloa! Olemme iloisia siitä, että olet tullut, ja toivomme, että päätät jäädä. Sinun on tärkeätä tietää, että NA-kokouksissa tulet kuulemaan mainintoja Jumalasta. Viittaamme tällä johonkin itseämme suurempaan voimaan, joka mahdollistaa sen, mikä tuntuu mahdottomalta. Löysimme tuon voiman täällä NA:ssa, ohjelmasta, kokouksista ja ihmisistä. Tämä on se hengellinen periaate, joka on auttanut meitä elämään ilman huumeita päivän kerrallaan – ja kun päivä on liian pitkä, muutaman minuutin kerrallaan. Voimme yhdessä tehdä sen, mihin emme yksin kyenneet. Kutsumme sinua käyttämään meidän voimaamme ja meidän toivoamme siihen asti kunnes löydät niitä omasta takaa. Tulee aika, jolloin sinäkin ehkä haluat jakaa jonkun toisen kanssa sen, mitä olet ilmaiseksi saanut.
 
(https://www.nasuomi.org/tietoja-nasta/tulokkaille/ IP#16 ja IP#22 NA-kirjallisuus Copyright © 1995, 2000 by Narcotics Anonymous World Services, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään)
 
💥JUURI TÄNÄÄN💥

Sano itsellesi: 

👉Juuri tänään ajatukseni ovat toipumisessani, elän ja nautin elämästä ilman huumeiden käyttöä.

👉Juuri tänään minulla on luottamus johonkuhun NA:ssa, joka uskoo minuun ja haluaa auttaa minua toipumisessani.

👉Juuri tänään minulla on ohjelma. Yritän noudattaa sitä parhaan kykyni mukaan.

👉Juuri tänään pyrin NA:n kautta saamaan paremman näkökulman elämääni.

👉Juuri tänään olen peloton, ajatukseni ovat uusien ystävieni kanssa, ihmisten, jotka eivät käytä ja jotka ovat löytäneet uuden elämäntavan. Niin kauan kuin seuraan tätä tietä, minulla ei ole mitään pelättävää.

Kun tulimme Nimettömien Narkomaanien ohjelmaan, teimme päätöksen luovuttaa elämämme korkeamman voiman huomaan. Tämä antautuminen vapauttaa meidät menneisyyden taakasta ja tulevaisuuden pelosta. Saimme tämän päivän lahjaksi ja näemme sen nyt oikeasta näkökulmasta. Me hyväksymme elämän sellaisena kuin se juuri nyt on ja nautimme siitä. Kun kieltäydymme hyväksymästä tämän päivän todellisuutta, kiellämme uskomme korkeampaan voimaamme. Tästä voi seurata vain lisää kärsimystä. Opimme, että tämä päivä on lahja ilman takuita. Menneisyyden ja tulevaisuuden merkityksettömyys ja tämänpäiväisten toimiemme tärkeys tulee meille todelliseksi, kun pidämme tämän mielessämme. Tämä yksinkertaistaa elämäämme.

Kun keskitämme ajatuksemme tähän päivään, niin huumepainajaisemme hälvenee uuden todellisuuden sarastaessa. Meille selviää, että kun olemme vaikeuksissa, voimme uskoutua tunteinemme toiselle toipuvalle addiktille. Jakaessamme menneisyytemme toisten addiktien kanssa huomaamme, ettemme ole ainutlaatuisia, vaan että jaamme yhteisen taakan. Puhuminen toisten NA-jäsenten kanssa, joko jakaen päivämme koettelemukset ja saavutukset heidän kanssaan tai antaen heidän jakaa omansa meidän kanssamme, on eräs tapa jolla korkeampi voimamme työskentelee kauttamme.

Meidän ei tarvitse pelätä, jos tänään pysymme puhtaana, lähellä korkeampaa voimaamme ja NA-ystäviämme. Jumala on antanut anteeksi menneet virheemme, eikä huominen ole vielä tässä. Mietiskely ja henkilökohtainen itsetutkiskelu auttavat meitä saavuttamaan tyyneyttä ja ohjausta koko päiväksi. Käytämme muutaman hetken päivittäisestä rutiinistamme kiittääksemme jumalaa, sellaisena kuin hänet käsitämme, tälle päivälle saamistamme voimavaroista. 

"Juuri tänään" soveltuu kaikille elämämme alueille, ei vain huumeista pidättäytymiseen. Todellisuus on kohdattava päivittäin. Monet meistä kokevat, ettei jumala odota meiltä sen enempää, kuin että tekisimme ne asiat, joihin tänään kykenemme.

NA:n kahdentoista askeleen ohjelman työskentely on antanut meille uusia näkymiä elämäämme. Tänään meidän ei enää tarvitse pyydellä anteeksi sitä, keitä olemme. Päivittäinen yhteytemme korkeampaan voi- maan täyttää ne tyhjät kohdat sisällämme, jotka eivät koskaan ennen voineet täyttyä. Löydämme täyttymyksen tämän päivän elämisestä. Korkeamman voiman ohjauksessa meiltä häviää käyttämisen halu. Tänään emme enää tavoittele täydellisyyttä, vaan voimme kokea itsemme riittäviksi.

On tärkeää muistaa, että kuka tahansa addikti, joka pysyy yhden päivän puhtaana, on ihme. Kokouksissa käyminen, askelten työs- kentely, päivittäinen mietiskely ja ohjelmassa olevien ihmisten kanssa keskusteleminen ovat asioita, joita teemme pysyäksemme hengellisesti terveinä. Vastuullinen eläminen on mahdollista.

Voimme korvata yksinäisyyden ja pelon toveriseuran rakkaudella ja uuden elämänta- van turvallisuudella. Meidän ei tarvitse enää koskaan olla yksin. Toveriseurassa olemme saaneet enemmän tosi ystäviä kuin koskaan uskoimme mahdolliseksi. Suvaitsevaisuus ja usko ovat korvanneet itsesäälin ja kaunaisuuden. Meille annetaan se vapaus, tyyneys ja onnellisuus, joita niin epätoivoisesti olemme etsineet.

Yhdessä päivässä tapahtuu paljon, sekä kielteistä että myönteistä. Jos emme arvosta molempia, menetämme ehkä jotain, joka auttaa meitä kasvamaan. Periaatteemme ohjaavat meitä toipumisessamme, kun käy- tämme niitä. Pidämme välttämättömänä jatkaa niiden käyttämistä päivittäin.

(nasuomi.org)

sunnuntai, 11. kesäkuu 2023

Kuolemanpelko

"Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton. Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut. Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua. Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani." (Ps. 88:14-18)

Olen kokenut suunnatonta kuolemanpelkoa elämässäni kuusi kertaa. Vain kerran se on johtunut konkreettisesta uhasta, muilla kerroilla kyse on ollut kuvitelmasta, mutta pelko on ollut sitäkin todellisempi.

Ensimmäisen kerran muistan pelänneeni kuolemaa teini-iässä, kun olin ottanut taikasieniä. Silloin trippi päättyi siihen, että kaikki pimeni ja uskoin tekeväni kuolemaa. Seuraavan kerran pelkäsin kuolemaa vuonna 2012, kun olin sairastunut kivessyöpään. Vaikka kivessyövän ennuste on 95%, en minä sitä tiennyt, vaan olin aivan varma, että tulen kuolemaan tähän tautiin. Tällä kertaa kuolemanpelko oli oikeutettu, kuoleehan 5% sairastuneista tähän tautiin viiden vuoden sisällä. Silloin sain lääkäristä rauhoittavia lääkkeitä kuolemanpelkooni, joka auttoi hetkellisesti. Tartuin tuolloin Raamattuun, joka koitui siunaukseksi.

Keväällä 2016 uskonnollisessa psykoosissa uskoin olevani Shin-Bet agentti, jonka luterilaisen kirkon papit haluavat tappaa. Pelko oli täyttä harhaa, mutta kuolemanpelko oli konkreettinen. Seuraava psykoosin kaltainen maniavaihe minulla oli töissä 2020, jolloin päässä oli sekavia ajatuksia ja osastolla ensimmäisinä öinä uskoin taistelevani henkivaltoja vastaan hengestäni. Jälleen olin varma, että joku tai jokin haluaa minut tappaa.

Seuraava kuolemanpelko koitti maaliskuun lopussa 2022, kun ymmärsin olevani alkoholisti, mutta viinaa piti saada joka aamu. Silloin heräsin viikon verran joka aamu tuskaan, pelkoon ja suunnattomaan ahdistukseen. Onnekseni raitistuin ja nuo krapula-aamuiset kuolemanpelot ovat muisto vain.

Nyt viime maanantain ja tiistain välisenä yönä kuvittelin, että olen saamassa sydänkohtauksen, että elämä oli nyt tässä. Ammattitaitoisen hätäkeskuspäivystäjän ansiosta tajusin kärsiväni tavallisesta paniikkikohtauksesta, sydämessä tuskin on mitään vikaa. Vaikka vika oli korvien välissä, oli kuolemanpelko tässäkin tapauksessa konkreettinen, eikä mukavaa ollenkaan.

Latasin puhelimeen nuorille tarkoitetun "Chillaa" sovelluksen, jossa on hengitysharjoituksia paniikkia varten. No nyt on tullut hengiteltyä rauhallisen musiikin tahdissa sisään ja ulos useita kertoja. Kun tiedostaa sen tosiasian, että vika on omassa päässä, löytyy paniikista tie ulos. Helppoa se ei silti välttämättä ole.

Olen pelkuri, sen voin myöntää. Pelkään ajaa autoa, pelkään että läheisille sattuu jotakin pahaa, pelkään oman terveyteni puolesta, pelkään lämmittää saunaa ja pestä pyykkiä (älä kysy miksi), pelkään myrskyjä ja sähkökatkoja.

Myytin mukaan Raamatussa lukee 365 kertaa "älä pelkää", siis kerran jokaista vuoden päivää varten. Todellisuudessa karkea sanahaku kertoo, että "älä pelkää" löytyy Raamatusta vain 51 kertaa, muulla tavalla ilmaistuna varmasti useammin, mutta ei missään tapauksessa 365 kertaa.

Jos pelko ei olisi tarpeeksi paha asia jo sinänsä, on se Raamatun mukaan peräti syntiä.

"Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8)

Tässä pelkurit ovat listan kärjessä saastaisten ja murhaajien joukossa. Jumala ei halua, että me pelkäämme. Mutta olisiko kaltaisestani pelkurista Jumalan sotilaaksi? Voinko taistella henkivoimia vastaan, minähän pelkään ja vapisen jo kaupan kassalla iltapäivän ruuhkassa? Voinko voittaa pelkoni vain hengittelemällä sisään ja ulos? Voiko pelko johtua henkivalloista? Miten karkotan pelkuruuden hengen lopullisesti elämästäni? Turvaan yksin Raamattuun. Tiedän, että nimeni on elämän kirjassa, minulla ei ole mitään pelättävää. Jumalan Pojan, Jeshuan Messiaan nimessä pystyn mihin vain, jopa voittamaan pelkoni.

Turhaan popsisin mitään nappeja, ne auttavat vain hetkeksi ja ovat vaarallisia. Nyt tiedän miten selviän paniikkikohtauksesta, seuraavaksi tartun niihin typeriin arkisiin tilanteisiin, joita pelkään. Askel kerrallaan selviän kyllä tästäkin taistelusta. Kysymys on, miksi minua piinataan? Miksi kaikilla muilla on niin helppoa?

Ei, minä en tiedä kaikkea.

"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." (Ps. 23:4)

Kirjan alkuun

keskiviikko, 7. kesäkuu 2023

Surma kauppakeskuksessa

Lauantaina 7.1.2023 luin Twitteristä 35-vuotiaan naisen kuolleen vartijoiden toimenpiteen seurauksena Espoossa kauppakeskus Iso-Omenassa. Turvallisuusalalla työskennelleenä tapaus kosketti ja järkytti minua suuresti, kaipasin tietoa, mitä oli tapahtunut, miten tämä oli mahdollista? Seuraavien päivien ja viikkojen aikana tapauksesta tihkui hiljalleen tietoa ja muodostui jonkinlainen kuva, vaikka useita kysymyksiä jäi myös avoimeksi.

35-vuotias Eveliina Vormula oli kauppakeskuksessa asioidessaan lähestynyt miespuolista henkilöä, joka oli kokenut syystä tai toisesta Eveliinan käytöksen uhkaavana. Tämä henkilö oli ottanut yhteyttä kauppakeskuksen vartijoihin, jotka olivat päättäneet poistaa Eveliinan kauppakeskuksesta. Mediassa olleella videolla näkyy, kuinka kaksi järjestyksenvalvojaa ottavat Eveliinasta käsivarsista kuljetusotteen, mutta Eveliina ei suostu poistumaan ja huudahtaa videolla "en suostu siihen!". Eveliina vastustelee poistoa, jolloin järjestyksenvalvojat vievät hänet oikeaoppisesti kurssilla opetetulla käsivarsikaadolla maahan, vievät kädet selän taakse ja raudoittavat.

Seuraavaksi kaikki menee pieleen. Eveliinan jokaisessa raajassa roikkuu yksi järjestyksenvalvoja, siis neljä miestä yhden naisen päällä. Naista pidetään maata vasten, vaikka hän on jo raudoissa, ilmeisesti jotta ei varmasti pääse karkaamaan. Eveliina on useita minuutteja liikkumatta, jolloin vartijat ryhtyvät tarkistamaan Eveliinan vointia. "Hei, ootsä hereillä?" kuuluu videolla. Eveliina päästetään raudoista ja järjestyksenvalvojat ovat edelleen pihalla, eikä kenelläkään ole mitään hajua, mitä pitäisi tehdä. Eveliina käännetään selälleen, mutta edelleen on yksi mies jokaisessa raajassa kiinni.

Paikalle osuu sivullinen naishenkilö, joka aloittaa elvytyksen. Elvytyksestä huolimatta Eveliina menehtyy.

Luin netistä keskusteluja aiheesta, luin kaikki uutiset ja haastattelut, olin ahdistunut, peloissani, vihainen ja surullinen. Kärsin ilmeisesti mediatraumasta, muistan lapsuudestani kuinka suuresti autolautta Estonian uppoaminen vaikutti minuun, uutiskuvat merestä nostetuista ruumiista veivät yöunet. Nyt menivät yöunet Eveliinan tapauksen vuoksi. Olisi pitänyt älyttä ottaa tapahtumaan etäisyyttä, mutta en osannut.

Pian kävi ilmi, että Eveliina oli aktiivinen seurakuntalainen, mutta ei kuulemma mikään evankelista. Hänellä oli tapana lähestyä ihmisiä ja omaisten kertomasta saattoi rivien välistä päätellä, että Eveliina oli jollakin tavalla omalaatuinen luonne, tai poikkeava, eikä hänellä aina ollut parasta tilannetajua.

Saako Suomessa myös hieman omalaatuinen henkilö asioida rauhassa kauppakeskuksessa, jopa lähestyä tuntemattomia ihmisiä? Mediassa olleiden tietojen perusteella on mahdoton tietää, mitä tarkalleen Eveliina oli tehnyt, niin että hänet päätettiin poistaa kauppakeskuksesta. Toki vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla on oikeus tietyissä tapauksissa poistaa henkilö kohdealueelta, tarvittaessa jopa voimakeinoja käyttäen, mutta nyt on vaikea uskoa, että Eveliinan käytös olisi ollut sellaista, että hän olisi muodostanut sellaisen vaaran ympäristölleen, että hänet piti voimakeinoin poistaa.

Mikäli henkilö vastustaa poistoa, hänet saadaan poistaa voimakeinoin, kurssilla opetetaan poisto käsivarresta taluttamalla. Jos henkilö edelleen vastustelee, hänet voidaan ottaa kiinni järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta, tarvittaessa edelleen voimakeinoin.

"Jos henkilö koettaa vastarintaa tekemällä välttää pääsyn estämisen, poistamisen, kiinni ottamisen tai turvallisuustarkastuksen suorittamisen taikka pakenee kiinni ottamista, vartijalla on oikeus käyttää sellaisia henkilön pääsyn estämiseksi, poistamiseksi tai kiinni ottamiseksi taikka turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen, tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus ja muut olosuhteet." (Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 17§)

Nyt on kaiken mediassa olleen tiedon valossa todennäköistä, että järjestyksenvalvojien käyttämät voimakeinot eivät ole olleet laissa vaaditulla tavalla olosuhteet huomioon ottaen tarpeellisia ja välttämättömiä. On uskomatonta, miksi Eveliinaa ei puhutettu pidempään, miksi häneen käytiin välittömästi käsiksi, miksi päätettiin viedä maihin ja raudoittaa. Videomateriaalia Eveliinan häiriökäyttäytymisestä ei ole ollut mediassa. Ottaen huomioon, että Eveliina menehtyi vilkkaimpaan aikaan iltapäivällä lauantaina kauppakeskuksessa, jos hänen käytöksensä olisi ollut väkivaltaista, tästä olisi ollut sivullisten kuvaamaan videomateriaalia varmasti, kuten nyt on kiinniotosta. Nyt pelkään, että oikeudessa meillä on asiasta pelkästään järjestyksenvalvojien oma sana.

Kun itse työskentelin vartijana vuosia sitten, oli yleinen käytäntö, että häiriköt heitetään pellolle mitään kyselemättä. Osa vartijoista ei jaksanut keskustella, vaan poisti heti voimakeinoin, itse kun en salilla ole koskaan käynyt, poistin asiakkaat suullisesti, kehotuksin ja käskyin. Voimakeinoja käytin ainoastaan kiinniottotilanteessa, kun kiinniottoon oli 100% oikeutus, esimerkiksi näpistyksen seurauksena, voimakeinoin henkilöt laitettiin rautoihin ainoastaan silloin, kun se oli olosuhteet huomioiden aivan välttämätöntä. Harva vartija jaksaa huvin vuoksi painia, kun siinä on aina omat riskinsä, lisäksi siitä seuraa paperitöitä. Muutama mätäpaiseita havaitsin omalla urallani, mutta pääsääntöisesti kollegat toimivat moitteettomasti.

Nyt tässä traagisessa tapauksessa kiinnostaa itseäni, oliko järjestyksenvalvojilla oikeus poistoon, täyttyikö kiinnioton ehto, olivatko voimakeinot tilanteeseen olosuhteet huomioiden perusteltavissa - mutta pahalta näyttää.

Oli miten oli, koko tammikuun luin netistä keskustelua tapauksesta ja luin kaiken tiedon, mitä tapauksesta tihkui mediaan. Yöunet menivät ja ahdisti perkeleesti. Lopulta vaimon kehotuksesta lopetin tapauksen seuraamisen ja ajattelin lukea siitä vasta sitten, kun asiaa on puitu oikeudessa ja saamme tapauksesta jotakin faktatietoa.

Kuukaudet kuluivat rauhallisesti töitä hakiessa ja hengellisiä kysymyksiä netissä jauhaessa. Työkkäri vaatii lähettämään kolme hakemusta kuussa ja pieni ongelma on, että suurimmat työnantajat on jo kokeiltu, eikä ole tärpännyt. Huhtikuussa oli suuri juhlapäivä, 2.4.2023 kävimme vaimon kanssa ulkona syömässä ja juhlimassa ensimmäistä raitista vuottani. Vertaisryhmässä oli kakkukahvit ja vieraita oli tullut juhlalliseen tilaisuutteen satojen kilometrien päästä. Tunnustelin omaa vointiani kun heräsin aamulla, enkä kokenut mitään ihmeellistä, vaikka vuosi oli mittarissa. Tästä on hyvä jatkaa raittiina vielä seuraavakin vuosi. Nähtäväksi jää, jaksanko kakkukahveja järjestää joka vuosi.

Kesäkuu alkoi koleana ja sateisena, toukokuun lopulla oli niin lämmintä, että jaksoin nojatuolin viritellä pihalle ja lukea Raamattua siinä t-paitasillaan. Nyt kesästä ei ole tietoakaan, mutta se ei ole juurikaan ahdistanut.

En tiedä mitä tapahtui, mitään erikoista ei päivässäni ollut, mutta eräänä iltana rupesi rintaan pistämään. Ajattelin, että se on jokin lihaskramppi, jota kokeilin hieroa, jos helpottaisi. Sitten rupesin pelkäämään, että kipu johtuu sydämestä. Yritin hengitellä rauhassa ja nukahtaa. Uni kuitenkaan ei tullut silmään ja lopulta iski kohtaus - sydän tuntui kuin se olisi pomppimassa ulos rintakehästä, kädet ja jalat tuntuivat hyytelöltä ja outoa väristys kulki päästä varpaisiin. Kohtaus meni ohi ja yritin jälleen nukkua, mutta samanlainen kohtaus iski muutaman kerran uudelleen. Lopulta nousin sängystä ja pyysin vaimoa soittamaan hätäkeskukseen.

Vaimo oli vihainen, kun herätin hänet keskellä yötä ja käski minun soittaa itse. Otin puhelimen kouraan ja kerroin oireeni hätäkeskuspäivystäjälle, joka kyseli rauhallisesti voinnistani. Hän kysyi, onko minulla ollut paniikkikohtauksia. Kerroin, että onhan niitä joskus ollut. Hän oli sitä mieltä, että ambulanssia ei tarvita, neuvoi menemään aamulla päivystykseen ja arveli vaivani johtuvan paniikkikohtauksesta. Puhelimen kun suljin, oli rintakipu poissa.

Seuraavana päivänä menin päivystykseen, jossa otettiin verikokeet ja ekg. Niistä ei löytynyt mitään, enkä päässyt tapaamaan lääkäriä. Neuvottiin varaamaan aika lääkärille kiireettömänä. Sain ajan heinäkuun lopulle. Tässä maassa siis jos saa paniikkikohtauksen, saa lääkärille aikaa odottaa melkein kaksi kuukautta. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta entä ne ihmiset, joiden henki on vaarassa? Nyt joudun pohtimaan tarkkaan, tarvitsenko paniikkikohtauksia varten rauhoittavia lääkkeitä, joita olen aiemmin popsinut viihteilyyn. No se selviää jos heinäkuussa lääkäri suostuu mitään nappeja minulle määräämään.

Päivä kerrallaan on hyvä ohje raittiuden alkutaipaleelle, mutta kukaan ei voi olla päivä kerrallaan raittiina vuosikausia hammasta purren, vaan jos meinaa selvitä, on elämässä tehtävä perusteellinen remontti. Nyt elän tasapainoista ja mielekästä elämää, vaikka töitä ei ole ja nyt iski tämä paniikki. Silti olen kiitollinen jokaisesta raittiista päivästä. Vain Jumalan armosta.

Seuraava luku

Kirjan alkuun

 

keskiviikko, 14. joulukuu 2022

Suomi hukkuu viinaan

Tavoitteenani on valistaa veronmaksajia, päättäjiä ja kaikkia sosiaali- ja terveysalan toimijoita alkoholismista. Nimittäin edelleen on niin, että alkoholismin luonnetta sairautena ei maassamme ymmärretä millään taholla, eikä täten myöskään alkoholismia osata hoitaa oikein. Alkoholin kustannuksia yhteiskunnalle ei ole kukaan perusteellisesti laskenut, mutta puhutaan miljardeista, arvion mukaan kustannukset ovat seitsenkertaiset alkoholiverosta saatuun tuloon nähden. Tarvitaan täten luotettava selvitys siitä, kuinka paljon alkoholi maksaa veronmaksajalle, kuinka paljon sellaista kärsimystä alkoholi aiheuttaa, joka ei ole rahassa mitattavissa, ja selkeä lainsäädäntö, jonka turvin alkoholisti ohjataan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tehokkaaseen hoitoon. Nykyään koko järjestelmä maassamme on aivan retuperällä.

Koska kukaan tuskin luottaa yhden kylähullun tuotantotyöntekijän arvioihin ja lukemiin, mutuiluun ja kuulopuheisiin, tässä mitä Mika Arramies ja Tuulikki Hakkarainen sanovat kirjassaan Viimeinen pisara:

"Suomi on hukkumassa alkoholiin. Vaikka alkoholismi on suurin kansasairautemme, tarjolla oleva julkinen hoito on vain näennäishoitoa. Suomessa hoidetaan tällä hetkellä yleensä vain alkoholismin oireita ja seurauksia, ei itse sairautta. Alkoholista aiheutuu yhteiskunnalle ainakin seitsemän miljardin euron haitat, joka tarkoittaa 1-2% korotusta jokaiselle veronmaksajalle. Haitat rasittavat yhteiskunnan kaikkia sektoreita, ennen kaikkea terveydenhuoltoa, sosiaalitointa ja työelämää.

Verovaroilla annettavan hoidon laatu sen enempää kuin alkoholiongelmaisten toipuminenkaan eivät tunnu kiinnostavan ketään. Poliittiset päättäjät näpertelevät alkoholin hinnanalennusten ja -korotusten vuorovedessä. Ketkä kantavat vastuun miljardiluokan kustannuksista ja turhista, ennenaikaisista kuolemista? Ketkä ovat vastuussa siitä, ettei päihdehoitoon oteta käyttöön tuloksekkaimpia metodeja? Miksi ketään ei tunnu kiinnostavan edes ne kymmenet tuhannet lapset, jotka joudutaan ottamaan huostaan tai jotka sairastuvat läheisriippuvuuteen, josta toipumiseen tarvitaan hoitoa?"

Alkon sivuilla sanotaan: "Suurin osa suomalaisista käyttää alkoholia kohtuullisesti. Kuitenkin vähintään 13 prosenttia, eli yli 560 000 suomalaista, juo tutkimuksen mukaan yli riskirajan. Kokonaiskulutuksen kasvaessa myös alkoholihaitat lisääntyvät. Alkoholinkäytöstä aiheutuu sairauksia, ja se lisää riskiä esimerkiksi tapaturmiin." Alkon sivuilla jokseenkin kiitettävästi listataan alkoholin aiheuttamia vakavia seurauksia fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, mutta ei kerrota alkoholin kustannuksista yhteiskunnalle. Muutamia arvioita kokonaiskustannuksista on esitetty, mutta ei mitään perusteellista tieteellistä tutkimusta. Nyt voimme sanoa vain, että alkoholin kustannukset lasketaan miljardeissa.

Alko listaa alkoholinkäytön lopettamiseen ja vähentämiseen ohjeita, joista tuskin on kenellekään alkoholistille mitään apua. Tällaisia ohjeita ovat vähentää kerralla nautitun alkoholin määrää, vaihtaa miedompiin, välttää tilanteita, joissa juo liikaa ja opetella kieltäytymään tarjotusta alkoholista. Kuka nämä ohjeet on keksinyt? Apua Alko kertoo saatavan terveyskeskuksesta ja työterveyshuollosta. Oma ja monien muiden kokemus on, että näistä apua ei saa.

Itse olen kuullut työterveyslääkäriltä, että mitä jos vähentäisit juomista tai vaihtaisit alkoholittomaan olueen? Tosin itse en voi syyttää lääkäreitä, koska valehtelin heille, enkä lähtenyt aktiivisesti hakemaan apua juomiseeni, koska en ymmärtänyt omaa tilannettani. Mutta on selvää, että jos työterveydessä selvästi alkoholin kanssa ongelmissa olevaa potilasta ei osata auttaa, on vika laajemmin koko järjestelmässä.

Nyt jos asiat halutaan kuntoon tässä maassa, vaaditaan perusteellinen remontti. Alkoholismin luonne sairautena tulee tiedostaa, terveysalan toimijoita tulee valistaa alkoholismin tunnistamiseen, vaaditaan puolueeton selvitys tehokkaimmista hoitomuodoista ja järjestelmä, jonka turvin alkoholisti ohjataan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman tehokkaaseen hoitoon. Nyt käydään taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun sote-alalla pidetään kynsin hampain kiinni vanhentuneista käsitteistä. Kenellä päättäjällä riittäisi rohkeus lähteä ajamaan tätä käytännössä jokaista suomalaista koskevaa tärkeää asiaa?

Seuraava luku

Kirjan alkuun

keskiviikko, 14. joulukuu 2022

Ottaisit vain itseäsi niskasta kiinni!

Jälleen erään epäonnistuneen illan jälkeen päätit korjata asiat, pistää kaiken kuntoon. Nyt riitti, tämä oli viimeinen pisara! Ei enää koskaan! Tällä kertaa sanani pitää! Motivaatio on kohdallaan, nyt puuttuu enää tahdonvoima. Etsin itsestäni ne piilevät voimavarat, jotka auttavat pysymään raittiina. Sisulla on ennenkin menty vaikka läpi harmaan kiven. Olet onnistunut elämässäsi kaikessa, mihin olet ryhtynyt. Miksi siis et onnistuisi lopettamaan?

Olet etsinyt voimaa sisimmästäsi, ottanut käyttöön kaiken virran, mitä vain tahdonvoimalla voi saada. Lukenut selfhelp-kirjallisuutta, harrastanut mindfullnessia ja meditaatiota, nyt mikään ei voi estää retkahdusta! Ja kuitenkin, oltuasi muutaman päivän juomatta hammasta purren, viinapiru saa yliotteen.

Olet unohtanut, että olet tekemisissä itseäsi voimakkaamman tahon kanssa, kuningas alkoholin. Moni uskoo vilpittömästi, että viinanhimon voi voittaa yksinkertaisesti tahdonvoimalla. Alkoholistin kohdalla näin ei ole. Viina vie aina voiton. Siksi ensimmäisessä askeleessa sanotaan, että myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden, ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, että emme kyenneet selviämään ilman apua.

Usein kuvitellaan, että alkoholistilta puuttuu selkäranka, hänen täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni, niin pysyy raittiina. Se on sama kuin yrittäisi nostaa itsensä saappaista ilmaan. Ei onnistu ikinä, vaikka moni on yrittänyt.

Tommy Hellsten kirjoittaa, että saat sen mistä luovut. Tässä tapauksessa se pitää paikkansa. Tie raitistumiseen on luovuttaminen. Täytyy myöntää oma tappio, että omalla tahdonvoimalla ei voi päihittää tätä vastustajaa. Alkoholisti tarvitsee toipuakseen aina jos ei korkeampaa voimaa, joka kirjallisuudessa on Jumala sellaisena kuin hänet käsitimme, tai sitten todella laadukasta ammattiapua. En dissaa kumpaakaan, sillä olen nähnyt molempien toimivan.

Ensimmäinen askel vaatii nöyryyttä ja se on kivulias askel, joka täytyy ottaa yksin, siihen ei ole mahdollista saada ulkopuolelta apua. Jos voi myöntää itselle ja toiselle ihmiselle, että on alkoholisti, että asialle täytyy tehdä jotain, on jo puolet taistelusta voitettu.

Alkoholismin salakavaluus piilee siinä, että sairastunut ei ymmärrä omaa tilaansa ilman havahdutusta. Sitten kun perhe, työ ja asunto on menetetty, kun maataan jossakin sillan alla kuset ja paskat housussa, saattaa sittenkin syyttää kurjasta olostaan kaikkea muuta, kuin alkoholia. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta on täyttä totta. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ottaa vastaan apua. Mutta joka kerta on kyseessä suuri Jumalan ihme, kun alkoholisti raitistuu, tapahtui se miten tahansa.

Uskoa siihen, että voi omin voimin pysyä raittiina kutsutaan kirjallisuudessa omavoimaisuudeksi. Se hiipii esiin salakavalasti. Oltuaan muutaman viikon raittiina alkoholisti saattaa ruveta ajattelemaan, että minä tämän tein! Silloin on syytä nöyrtyä ja muistaa, kenen ansiosta on ollut raittiina.

Seuraava luku

Kirjan alkuun