Jälleen erään epäonnistuneen illan jälkeen päätit korjata asiat, pistää kaiken kuntoon. Nyt riitti, tämä oli viimeinen pisara! Ei enää koskaan! Tällä kertaa sanani pitää! Motivaatio on kohdallaan, nyt puuttuu enää tahdonvoima. Etsin itsestäni ne piilevät voimavarat, jotka auttavat pysymään raittiina. Sisulla on ennenkin menty vaikka läpi harmaan kiven. Olet onnistunut elämässäsi kaikessa, mihin olet ryhtynyt. Miksi siis et onnistuisi lopettamaan?
Olet etsinyt voimaa sisimmästäsi, ottanut käyttöön kaiken virran, mitä vain tahdonvoimalla voi saada. Lukenut selfhelp-kirjallisuutta, harrastanut mindfullnessia ja meditaatiota, nyt mikään ei voi estää retkahdusta! Ja kuitenkin, oltuasi muutaman päivän juomatta hammasta purren, viinapiru saa yliotteen.
Olet unohtanut, että olet tekemisissä itseäsi voimakkaamman tahon kanssa, kuningas alkoholin. Moni uskoo vilpittömästi, että viinanhimon voi voittaa yksinkertaisesti tahdonvoimalla. Alkoholistin kohdalla näin ei ole. Viina vie aina voiton. Siksi ensimmäisessä askeleessa sanotaan, että myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden, ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, että emme kyenneet selviämään ilman apua.
Usein kuvitellaan, että alkoholistilta puuttuu selkäranka, hänen täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni, niin pysyy raittiina. Se on sama kuin yrittäisi nostaa itsensä saappaista ilmaan. Ei onnistu ikinä, vaikka moni on yrittänyt.
Tommy Hellsten kirjoittaa, että saat sen mistä luovut. Tässä tapauksessa se pitää paikkansa. Tie raitistumiseen on luovuttaminen. Täytyy myöntää oma tappio, että omalla tahdonvoimalla ei voi päihittää tätä vastustajaa. Alkoholisti tarvitsee toipuakseen aina jos ei korkeampaa voimaa, joka kirjallisuudessa on Jumala sellaisena kuin hänet käsitimme, tai sitten todella laadukasta ammattiapua. En dissaa kumpaakaan, sillä olen nähnyt molempien toimivan.
Ensimmäinen askel vaatii nöyryyttä ja se on kivulias askel, joka täytyy ottaa yksin, siihen ei ole mahdollista saada ulkopuolelta apua. Jos voi myöntää itselle ja toiselle ihmiselle, että on alkoholisti, että asialle täytyy tehdä jotain, on jo puolet taistelusta voitettu.
Alkoholismin salakavaluus piilee siinä, että sairastunut ei ymmärrä omaa tilaansa ilman havahdutusta. Sitten kun perhe, työ ja asunto on menetetty, kun maataan jossakin sillan alla kuset ja paskat housussa, saattaa sittenkin syyttää kurjasta olostaan kaikkea muuta, kuin alkoholia. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta on täyttä totta. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ottaa vastaan apua. Mutta joka kerta on kyseessä suuri Jumalan ihme, kun alkoholisti raitistuu, tapahtui se miten tahansa.
Uskoa siihen, että voi omin voimin pysyä raittiina kutsutaan kirjallisuudessa omavoimaisuudeksi. Se hiipii esiin salakavalasti. Oltuaan muutaman viikon raittiina alkoholisti saattaa ruveta ajattelemaan, että minä tämän tein! Silloin on syytä nöyrtyä ja muistaa, kenen ansiosta on ollut raittiina.
Kommentit