Lauantaina 7.1.2023 luin Twitteristä 35-vuotiaan naisen kuolleen vartijoiden toimenpiteen seurauksena Espoossa kauppakeskus Iso-Omenassa. Turvallisuusalalla työskennelleenä tapaus kosketti ja järkytti minua suuresti, kaipasin tietoa, mitä oli tapahtunut, miten tämä oli mahdollista? Seuraavien päivien ja viikkojen aikana tapauksesta tihkui hiljalleen tietoa ja muodostui jonkinlainen kuva, vaikka useita kysymyksiä jäi myös avoimeksi.
35-vuotias Eveliina Vormula oli kauppakeskuksessa asioidessaan lähestynyt miespuolista henkilöä, joka oli kokenut syystä tai toisesta Eveliinan käytöksen uhkaavana. Tämä henkilö oli ottanut yhteyttä kauppakeskuksen vartijoihin, jotka olivat päättäneet poistaa Eveliinan kauppakeskuksesta. Mediassa olleella videolla näkyy, kuinka kaksi järjestyksenvalvojaa ottavat Eveliinasta käsivarsista kuljetusotteen, mutta Eveliina ei suostu poistumaan ja huudahtaa videolla "en suostu siihen!". Eveliina vastustelee poistoa, jolloin järjestyksenvalvojat vievät hänet oikeaoppisesti kurssilla opetetulla käsivarsikaadolla maahan, vievät kädet selän taakse ja raudoittavat.
Seuraavaksi kaikki menee pieleen. Eveliinan jokaisessa raajassa roikkuu yksi järjestyksenvalvoja, siis neljä miestä yhden naisen päällä. Naista pidetään maata vasten, vaikka hän on jo raudoissa, ilmeisesti jotta ei varmasti pääse karkaamaan. Eveliina on useita minuutteja liikkumatta, jolloin vartijat ryhtyvät tarkistamaan Eveliinan vointia. "Hei, ootsä hereillä?" kuuluu videolla. Eveliina päästetään raudoista ja järjestyksenvalvojat ovat edelleen pihalla, eikä kenelläkään ole mitään hajua, mitä pitäisi tehdä. Eveliina käännetään selälleen, mutta edelleen on yksi mies jokaisessa raajassa kiinni.
Paikalle osuu sivullinen naishenkilö, joka aloittaa elvytyksen. Elvytyksestä huolimatta Eveliina menehtyy.
Luin netistä keskusteluja aiheesta, luin kaikki uutiset ja haastattelut, olin ahdistunut, peloissani, vihainen ja surullinen. Kärsin ilmeisesti mediatraumasta, muistan lapsuudestani kuinka suuresti autolautta Estonian uppoaminen vaikutti minuun, uutiskuvat merestä nostetuista ruumiista veivät yöunet. Nyt menivät yöunet Eveliinan tapauksen vuoksi. Olisi pitänyt älyttä ottaa tapahtumaan etäisyyttä, mutta en osannut.
Pian kävi ilmi, että Eveliina oli aktiivinen seurakuntalainen, mutta ei kuulemma mikään evankelista. Hänellä oli tapana lähestyä ihmisiä ja omaisten kertomasta saattoi rivien välistä päätellä, että Eveliina oli jollakin tavalla omalaatuinen luonne, tai poikkeava, eikä hänellä aina ollut parasta tilannetajua.
Saako Suomessa myös hieman omalaatuinen henkilö asioida rauhassa kauppakeskuksessa, jopa lähestyä tuntemattomia ihmisiä? Mediassa olleiden tietojen perusteella on mahdoton tietää, mitä tarkalleen Eveliina oli tehnyt, niin että hänet päätettiin poistaa kauppakeskuksesta. Toki vartijoilla ja järjestyksenvalvojilla on oikeus tietyissä tapauksissa poistaa henkilö kohdealueelta, tarvittaessa jopa voimakeinoja käyttäen, mutta nyt on vaikea uskoa, että Eveliinan käytös olisi ollut sellaista, että hän olisi muodostanut sellaisen vaaran ympäristölleen, että hänet piti voimakeinoin poistaa.
Mikäli henkilö vastustaa poistoa, hänet saadaan poistaa voimakeinoin, kurssilla opetetaan poisto käsivarresta taluttamalla. Jos henkilö edelleen vastustelee, hänet voidaan ottaa kiinni järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta, tarvittaessa edelleen voimakeinoin.
"Jos henkilö koettaa vastarintaa tekemällä välttää pääsyn estämisen, poistamisen, kiinni ottamisen tai turvallisuustarkastuksen suorittamisen taikka pakenee kiinni ottamista, vartijalla on oikeus käyttää sellaisia henkilön pääsyn estämiseksi, poistamiseksi tai kiinni ottamiseksi taikka turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen, tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus ja muut olosuhteet." (Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista 17§)
Nyt on kaiken mediassa olleen tiedon valossa todennäköistä, että järjestyksenvalvojien käyttämät voimakeinot eivät ole olleet laissa vaaditulla tavalla olosuhteet huomioon ottaen tarpeellisia ja välttämättömiä. On uskomatonta, miksi Eveliinaa ei puhutettu pidempään, miksi häneen käytiin välittömästi käsiksi, miksi päätettiin viedä maihin ja raudoittaa. Videomateriaalia Eveliinan häiriökäyttäytymisestä ei ole ollut mediassa. Ottaen huomioon, että Eveliina menehtyi vilkkaimpaan aikaan iltapäivällä lauantaina kauppakeskuksessa, jos hänen käytöksensä olisi ollut väkivaltaista, tästä olisi ollut sivullisten kuvaamaan videomateriaalia varmasti, kuten nyt on kiinniotosta. Nyt pelkään, että oikeudessa meillä on asiasta pelkästään järjestyksenvalvojien oma sana.
Kun itse työskentelin vartijana vuosia sitten, oli yleinen käytäntö, että häiriköt heitetään pellolle mitään kyselemättä. Osa vartijoista ei jaksanut keskustella, vaan poisti heti voimakeinoin, itse kun en salilla ole koskaan käynyt, poistin asiakkaat suullisesti, kehotuksin ja käskyin. Voimakeinoja käytin ainoastaan kiinniottotilanteessa, kun kiinniottoon oli 100% oikeutus, esimerkiksi näpistyksen seurauksena, voimakeinoin henkilöt laitettiin rautoihin ainoastaan silloin, kun se oli olosuhteet huomioiden aivan välttämätöntä. Harva vartija jaksaa huvin vuoksi painia, kun siinä on aina omat riskinsä, lisäksi siitä seuraa paperitöitä. Muutama mätäpaiseita havaitsin omalla urallani, mutta pääsääntöisesti kollegat toimivat moitteettomasti.
Nyt tässä traagisessa tapauksessa kiinnostaa itseäni, oliko järjestyksenvalvojilla oikeus poistoon, täyttyikö kiinnioton ehto, olivatko voimakeinot tilanteeseen olosuhteet huomioiden perusteltavissa - mutta pahalta näyttää.
Oli miten oli, koko tammikuun luin netistä keskustelua tapauksesta ja luin kaiken tiedon, mitä tapauksesta tihkui mediaan. Yöunet menivät ja ahdisti perkeleesti. Lopulta vaimon kehotuksesta lopetin tapauksen seuraamisen ja ajattelin lukea siitä vasta sitten, kun asiaa on puitu oikeudessa ja saamme tapauksesta jotakin faktatietoa.
Kuukaudet kuluivat rauhallisesti töitä hakiessa ja hengellisiä kysymyksiä netissä jauhaessa. Työkkäri vaatii lähettämään kolme hakemusta kuussa ja pieni ongelma on, että suurimmat työnantajat on jo kokeiltu, eikä ole tärpännyt. Huhtikuussa oli suuri juhlapäivä, 2.4.2023 kävimme vaimon kanssa ulkona syömässä ja juhlimassa ensimmäistä raitista vuottani. Vertaisryhmässä oli kakkukahvit ja vieraita oli tullut juhlalliseen tilaisuutteen satojen kilometrien päästä. Tunnustelin omaa vointiani kun heräsin aamulla, enkä kokenut mitään ihmeellistä, vaikka vuosi oli mittarissa. Tästä on hyvä jatkaa raittiina vielä seuraavakin vuosi. Nähtäväksi jää, jaksanko kakkukahveja järjestää joka vuosi.
Kesäkuu alkoi koleana ja sateisena, toukokuun lopulla oli niin lämmintä, että jaksoin nojatuolin viritellä pihalle ja lukea Raamattua siinä t-paitasillaan. Nyt kesästä ei ole tietoakaan, mutta se ei ole juurikaan ahdistanut.
En tiedä mitä tapahtui, mitään erikoista ei päivässäni ollut, mutta eräänä iltana rupesi rintaan pistämään. Ajattelin, että se on jokin lihaskramppi, jota kokeilin hieroa, jos helpottaisi. Sitten rupesin pelkäämään, että kipu johtuu sydämestä. Yritin hengitellä rauhassa ja nukahtaa. Uni kuitenkaan ei tullut silmään ja lopulta iski kohtaus - sydän tuntui kuin se olisi pomppimassa ulos rintakehästä, kädet ja jalat tuntuivat hyytelöltä ja outoa väristys kulki päästä varpaisiin. Kohtaus meni ohi ja yritin jälleen nukkua, mutta samanlainen kohtaus iski muutaman kerran uudelleen. Lopulta nousin sängystä ja pyysin vaimoa soittamaan hätäkeskukseen.
Vaimo oli vihainen, kun herätin hänet keskellä yötä ja käski minun soittaa itse. Otin puhelimen kouraan ja kerroin oireeni hätäkeskuspäivystäjälle, joka kyseli rauhallisesti voinnistani. Hän kysyi, onko minulla ollut paniikkikohtauksia. Kerroin, että onhan niitä joskus ollut. Hän oli sitä mieltä, että ambulanssia ei tarvita, neuvoi menemään aamulla päivystykseen ja arveli vaivani johtuvan paniikkikohtauksesta. Puhelimen kun suljin, oli rintakipu poissa.
Seuraavana päivänä menin päivystykseen, jossa otettiin verikokeet ja ekg. Niistä ei löytynyt mitään, enkä päässyt tapaamaan lääkäriä. Neuvottiin varaamaan aika lääkärille kiireettömänä. Sain ajan heinäkuun lopulle. Tässä maassa siis jos saa paniikkikohtauksen, saa lääkärille aikaa odottaa melkein kaksi kuukautta. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta entä ne ihmiset, joiden henki on vaarassa? Nyt joudun pohtimaan tarkkaan, tarvitsenko paniikkikohtauksia varten rauhoittavia lääkkeitä, joita olen aiemmin popsinut viihteilyyn. No se selviää jos heinäkuussa lääkäri suostuu mitään nappeja minulle määräämään.
Päivä kerrallaan on hyvä ohje raittiuden alkutaipaleelle, mutta kukaan ei voi olla päivä kerrallaan raittiina vuosikausia hammasta purren, vaan jos meinaa selvitä, on elämässä tehtävä perusteellinen remontti. Nyt elän tasapainoista ja mielekästä elämää, vaikka töitä ei ole ja nyt iski tämä paniikki. Silti olen kiitollinen jokaisesta raittiista päivästä. Vain Jumalan armosta.
Kommentit