Työmatkalla Helsingissä poikkean McDonaldsiin ostamaan yhden juustohampurilaisen. Puolivälissä hampurilaista huuleni kihelmöivät ja alkavat turvota. Katson kasvojani kännykän kameralla. Huulet ovat selvästi turvonneet ja naama on täynnä punaisia läikkiä. Koska hengitys kulkee, en mene päivystykseen vaan suoraan kotiin ja poikkean seuraavana päivänä lääkärissä. Kerron lääkärille oireet ja lääkärin mukaan kyse on selvästi allergisesta reaktiosta. En ymmärrä mikä aine hampurilaisessa on voinut laukaista reaktion, koska samoja hampurilaisia olen syönyt usein ennenkin. Lääkäri ei vaivaudu lähettämään minua allergiatesteihin, vaan kirjoittaa reseptin allergialääkettä.
Työpäivän jälkeen poikkean apteekkiin hakemaan paketin allergialääkettä. Kotona googlaan kyseisen tuotteen ja selviää alan foorumeilta, että piriste on kyseessä. Kokeneemmat käyttäjät suosittelevat aloittelijaa syömään puoli levyllistä euforisen tunteen saamiseksi. Seuraavana vapaapäivänä syön puoli levyä ja toden totta, hyvin pärisee. Euforia on miellyttävä, olo on poikkeuksellisen energinen ja reipas. Mitään epämiellyttäviä sivuvaikutuksia ei tule. Pelailen koneella jo kokemus on jälleen todella positiivinen. Säästän puolet levystä myöhempää käyttöä varten.
Seuraavaksi iskee paha yskä. Lääkäri toteaa keuhkoputkentulehduksen olevan kyseessä ja kirjoittaa reseptin antibioottia ja yskänlääkettä. Antibiootit otan tietenkin ohjeen mukaan. Yskänlääkkeen googlaan ja kyllä, kodeiinia sisältää runsaasti. Asiantuntijat neuvovat juomaan puolipullollista, mutta varoittavat, että vatsa menee sekaisin. Mitään herkkua aine ei ole, mutta juon puolipullollista ja odottelen olotiloja. Kauan ei tarvitse odottaa, kun tulee letkeä ja euforinen olo. Tietokoneella pelatessa olo on mitä mainioin. Kuitenkin hyvin pian on asiaa vessaan, jossa meneekin sitten loppupäivä.
Milloin ahdistaa, milloin en saa unta, poikkean lääkärissä. Välillä popsin pillereitä suositusten mukaan, välillä hieman runsaammin, välillä oluen kera. Sekakäyttäjistä olen kuullut, mutta en mitenkään miellä itseäni sellaiseksi, saati päihdeongelmaiseksi. Koska käyn töissä, uskottelen itselleni, että mitään ongelmaa ei ole eikä tule. Kertaakaan työterveyslääkäri ei suosittele mitään jatkotutkimuksia, vaikka valitan ahdistusta ja uniongelmia säännöllisesti. Ilmeisesti lääkärien mielestä vaiva kuin vaiva kuuluu hoitaa lääkkeillä.
Kommentit