Lokakuussa syntyi blogiini tusinan verran hengellisiä kirjoituksia, Mooseksen laista, sapatista ja ruokasäädöksistä. Pahin ahdistus ja pelko oli helpottanut. Viina ei edelleenkään tee mieli ja pidän jatkuvasti mielessä sen tosiasian, että olen alkoholisti ja vain yhden ryypyn päässä juoppoudesta.
Pimeys ja kylmyys ympärillä ahdistaa suunnattomasti. Kämpän lämmittäminen puulla on näillä sähkönhinnoilla ainoa vaihtoehto. Sähköön ei ole varaa. Asunnossa on 15 astetta paitsi keittiössä, jossa myös nukumme, 20. Periaatteessa tarkenee, mutta tietokonehuoneessa on kylmä. Ahdistaa miten selviää talven sähkölaskuista. Vaimo jaksaa käydä töissä, mutta hänellä on raskasta käydä yksin töissä. Kela rupesi vaatimaan palkkakuitteja, nyt on epäselvää tuleeko massia Kelalta. Oli virhe tehdä vain kuukausi töitä. Kyllä tässä maassa työttömän kannattaa pysyä työttömänä.
Toimeentulotuki ei tule kyseeseen, kun on oma puoliksi jo maksettu kämppä. Yhden duunarin palkalla on tultava toimeen. Kaikesta mahdollisesta on jo säästetty.
Pimeä. Kylmä. Ahdistus. Pelko. Masennus. Sanoinko jo pimeys?
Silti ei tee mieli juoda ja tiedän, että yksi ryyppy nyt olisi todella kohtalokasta. Tuntuu että tämä pimeä ja kylmä talvi on vain selvittävä.
Koska oli tylsää, kävin Raamattukoulussa jossa psykoosiin sairastuin 2016 parin viikon kurssilla. Käsiteltiin vähän Jeesusta ja Lutheria. Nyt oli hieno kuulla, että tässä koulussa Lutherin pimeästä puolesta uskallettiin puhua - sanoa ääneen, että Luther kirjoitti täysin tuomittavia ja vastenmielisiä asioita juutalaisista. Silti Luther on edelleen seurakunnan ylin opettaja, enkä minä voi ymmärtää miksi.
Lupasin julkisesti Facebookissa jättää uskonnollisen vaahtoamisen. Siinä riittää haastetta. Heitän kommentin tai pari, mutta en jankuta, kiivaile, kiusaa tai provosoi ketään. Olen sen ymmärtänyt, että näistä minun hengellisistä ajatuksista ei kukaan ole kiinnostunut, vaikka omasta mielestäni olen suurempi teologi kuin Luther, mahdollisesti jopa samalla viivalla kuin itse apostoli Paavali.
Kyllä, pään saa sekaisin paitsi viinalla ja pillereillä, myös uskonnolla. Siksi on hienoa, että vertaisryhmissä joissa käyn, saa jokaisella olla oma mielipide Jumalasta, jota tuolla kutsutaan Korkeammaksi Voimaksi. Raittius ilman mitää itseään suurempaa voimaa - onko se ylipäänsä mahdollista?
Nyt olen Jumalan armosta ollut kahdeksan kuukautta raittiina, vuosi kun tulee täyteen niin se on kakkukahvit, sitä odotan jo innolla. Mutta ensin on selvittävä tästä helvetin talvesta.
Kommentit