Toukokuun ensimmäinen päivä oli vappu. Ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia viettää vappu selvin päin. Raitistumisen tulee olla niin vahvalla pohjalla, että mitkään ulkoiset paineet, sosiaaliset tilanteet tai tällaiset kansalliset ryypiskelyjuhlat eivät horjuta omaa päätöstä pysyä raittiina. Itse selvisin pääsiäisateriasta läheisten kesken ilman alkoholia, samoin ystävien kesken keilailusta tilanteessa, jossa ystävät nauttivat useamman tuopin olutta. Ihminen ei raitistu ikinä, mikäli kokee pakottavaa tarvetta juoda viinaa vain nähdessään toisen nauttivan alkoholia. Samoin alkoholimainoksilta ei voi välttyä, ruokakaupassa on pakko käydä ja kävellä oluthyllyn ohi, kaupungilla tulee väkisin vastaan ihmisiä tölkki tai pullo kourassa. Ne tilanteet on yksinkertaisesti opittava sietämään.

Huhtikuussa oli läheisen pellon varressa jatkuvasti autoja pysäköitynä ja ihmisiä kiikarein ja kaukoputkin tiirustelemassa metsän laitaan. Kävin tiedustelemassa ja kuulemma useita eri lintulajeja räpiköi siellä pellolle kerääntyneissä vesilammikoissa. Kaivoin vanhan lintukirjan esiin ja tilasin netistä kiikarit ja kaukoputket. Paljain silmin en ole havainnut muuta kuin lokkeja, hanhia, joutsenia, kurkia ja naakkoja. Tästä harrastuksesta olen innoissani, mutta ne tarkkailuvälineet eivät ole vielä saapuneet. Onnistuuko haaste, sata lajia vuodessa?

Sain idean kansalaisaloitteen laatimisesta. Laitoin otsikoksi "Kansalaisaloite alkoholismin haittavaikutusten kartoittamiseksi ja tehokkaimpien hoitomuotojen selvittämiseksi". Tarkoitus on hioa aloite asiantuntijoiden kanssa ja julkaista se useamman asiantuntijan allekirjoituksella. Aloituksessa esitetään, että alkoholismin haittavaikutusten laajuus on kartoitettava, tehokkaimmat hoitomuodot selvitettävä, varmistettava, että terveyskeskuksista alkoholisti ohjataa tutkitusti tehokkaimpaan mahdolliseen hoitoon mahdollisimman pian, alkoholin mainonta kielletään, alkoholituotteisiin liimataan varoitusmerkkejä, kuten tupakka-askeissakin, kaikissa myyntipisteissä, joissa myydään alkoholia, on saatavilla tutkittua tietoa alkoholismista ja alkoholivalistusta kouluissa tehostetaan.

Olen miettinyt tässä "elämäkerrassa" usein lääkäreiden toimintaa kohtaan esittämääni kritiikkiä. Toki se oma kokemus on, että lääkäristä on helppo saada huumaavia lääkeaineita. Mutta totuus on, että lääkärin on pakko uskoa potilaan kertomuksiin. Lääkäri tekee vain työtään ja on sataprosenttia potilaan oma vika, jos käyttää lääkkeitä tarkoituksella vastoin lääkärin ohjeita. Syy sekakäyttöön on yksin minun ja jokainen päätös hakea tarkoituksella terveyskeskuksesta huumaavia aineita on tehty vakaan harkinnan alla. Silti on totta, että mielenterveydellisiä ongelmia ei hoideta ajoissa ja oireisiin tarjotaan lääkkeeksi huumaavia aineita aivan liian helposti. Etenkin jos lääkärillä on pieninkin epäilys siitä, että potilas saattaa olla päihdeongelmainen, ei näitä aineita saisi missään tapauksessa määrätä.

Kirjoitin omasta raitistumisestani päihdelinkki.fi foorumille lyhyen version. Saa nähdä, millaista palautetta sieltä tulee. Monelle nämä keskustelufoorumit saattavat olla ainoa keino löytää vertaistukea ja ihmisiä, jotka kannustavat raittiiseen elämään. On surullista, kuinka moni joutuu painimaan näiden ongelmien kanssa yksin, eikä uskalla tai ei osaa hakea apua.

Luin aamulla sähköpostit ja eräs kansanedustaja oli vastannut minulle! Voisiko päivää enää paremmin alkaa? Tämä kansanedustaja kommentoi kansalaisaloitettani vain lyhyesti, mutta piti ajatusta erittäin hyvänä. Ehkä tämä kansalaisaloite ei ollutkaan niin utopistinen mitä olin pelännyt. Samoin eräs päihdetyön asiantuntija oli vastannut ja hänellä oli monta parannusehdotustani aloitteeseeni. Alkoholismin sijaan tulisi puhua laajemmin päihderiippuvuudesta. Se tuntuukin järkevältä. Kansalaisaloitteeni teemana voisi olla ehdotus uudeksi päihdehoitolaiksi, vaikkakin osa ehdottamistani toimenpiteistä koskevat juuri alkoholia, alkoholimainonnan täyskieltoa ja varoitusmerkkejä alkoholituotteisiin. Kuitenkin alkoholi on Suomessa ylivoimaisesti suosituin huumausaine.

Olen pohtinut alkoholin vaikutusta omaan tunne-elämääni ja arvomaailmaani. Juomaurani loppuvaiheissa en enää saanut alkoholista sitä levon, rauhan ja vapauden tunnetta, mitä siitä sain joskus nuorempana. Oli vain ahdistusta, pelkoa ja masennusta, mutta luulin näiden tunteiden johtuvan viinan puutteesta. Kyllä ne aamun ensimmäiset oluet selvästi rauhoittivat oloa hieman, mutta ne fiilikset olivat kaukana teinivuosien nousuhumalista.

Arvomaailman muutosta pidän vielä pahempana asiana. Kymmenessä käskyssä kielletään valehteleminen, mutta valehtelin aivan surutta vaimolleni säännöllisesti. En edes miettinyt koko asiaa. Toki Paavali kieltää Efesolaiskirjeessä päihtymisen täysin yksiselitteisesti, mutta itse järkeilin asian jokseenkin niin, että enhän minä juo päihtyäkseni, juon vain muutaman ja sehän on jokaisen subjektiivinen kokemus, milloin on päihtynyt. Ajattelin, että juotuani vain tusinan verran oluita en varsinaisesti ole päihtynyt. Silti monena aamuna tuli tyhjiä tölkkejä laskiessa huomattua, että sitä olutta on mennyt reilusti enemmän kuin tusina.

Helmikuussa kun käyttötilin varat olivat lopussa enkä uskaltanut siirtää varoja yhteiseltä säästötililtämme, keräilin tyhjiä tölkkejä navetasta siinä toivossa, että saisi varoja edes yhden oluen ostoon. Silloin kävi mielessä, että kaupasta olisi helppo näpistää muutama juoma. Onneksi en varastanut olutta, Raamatun käsky oli sen verran kirkkaana mielessä. Samoin sapatista olin pitänyt kiinni vuodesta 2015 asti, pidin täysin selvänä asiana, että sapattina en käy kaupassa. Siitä perinteestä luovuin maaliskuussa ja kävin kaksi kertaa sapattiaamuna kaupasta hakemassa helpotusta olooni. Se jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä. Mitä kristityt ajattelisivat, jos saisivat tietää, että tämä judaisti, joka suu vaahdossa on paasannut sapatista, itse rikkoo sapattikäskyä? Ei se alkoholisti ole mikään moraalihirviö, joka tekisi aivan mitä tahansa saadakseen juomista, vaan kyllä se oma Raamatun selvien käskyjen rikkominen vaivasi mieltä ja omalta osaltaan vaikutti siihen, että tajusin lopulta toimineeni jo vuosia väärin.

Kirpputorilla sain suurimman osan kristillisiä kirjojani myytyä. Samoin vanhat heavymetallevyt menivät kaikki kaupaksi. Laitoin kirjat ja levyt molemmat myyntiin kahden euron hinnalla. Loput kirjat laitoin kirpparin saa-ottaa-kärryyn. Oli tärkeää päästää eroon siitä kirjallisuudesta, joka minut oli eksyttänyt. Tim Heggin kirjoja lainasin ystävälle, jota kiinnostaa juutalaisuus ja Mooseksen lain käskyjen noudattaminen. En tunne ketään toista teologia, jolla olisi näistä hengellistä asioista sama käsitys kuin minulla. Netistä löytää opetuksia, mutta koulutettu teologi, joka on sitä mieltä, että Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa Mooseksen lain käskyjen noudattamista, on harvinainen tapaus.

Olen ensimmäisen raittiin kuukauden aikana lukenut kolme kirjaa, joilla kaikilla on kytykös Avominneen, Mika Arramiehen ja Tuulikki Hakkarisen Viimeinen pisara, joka on perusteellinen ja selkeä katsaus alkoholismiin sairautena, sekä Pasi Tuomailan elämäkerran Huumehelvetti ja jääkiekkoilija Marko Jantusen tarinan Läpi helvetin. Pasin tarina pysäytti, halusi raitistua vasta sydänoperaation jälkeen, käyttänyt kovia huumeita vuosikausia ja silti onnistui raitistumaan. Marko Jantusen tarinaa vähän epäilin aluksi, koska urheilu ei ole koskaan kiinnostanut, pelkäsin että en jaksa mitään lätkäjuttuja lukea. Mutta oli mielenkiintoista lukea ammattiurheilijasta, joka krapulassa takoo tehopisteitä ja raitistuu tuhlattuaan koko omaisuutensa amfetamiiniin. Nyt hankin luettavaksi myös Samuli Edelmannin elämäkerran, jonka alaotsikko on Pimeydestä valoon. Varmasti piristävää lukea tämäkin tarina raitistumisesta ja hengellisestä heräämisestä, vaikka se taiteilijaelämä on urheilun ohella toinen teema, joka juurikaan ei kiinnosta.

Sitä mietin, että ihminen jaksaa kyllä lukea kuuluisan jääkiekkoilijan tarinan jetsetelämästä ja kovista huumeista, mutta ketä kiinnostaa tavallisen duunarin tarina raitistumisesta, jossa se pohjakosketus on ollut kännissä olohuoneen sohvaa vastaan kuseminen? Late Johanssonin tarina kiinnostaa luonnollisesti ihmisiä, tarina alamaailman pelätyimmästä rikollisesta, joka murhasi kolme ihmistä ja tuli uskoon vankilassa. Mutta myykö kertomus tuotantotyöntekijästä, joka työpäivän jälkeen joi muutaman olusen?

Vaimo oli rauhallinen koko huhtikuun, mutta rupesi toukokuussa stressaamaan työasioista ja valittamaan aivan kaikesta mahdollisesta, äksyilemään ja tiuskimaan mitättömistä asioista. Tuntui, että olen aivan turhaan raitistunut, kun kerran se vaimo skitsoili olin sitten kännissä tai selvin päin. Mutta itseni takia olen raitistunut, en vaimon takia. Kuten ensimmäisessä askeleessa sanotaan, ihminen pysyy raittiina ainoastaan mikäli on juomatta itsensä ja vain itsensä takia.

Kun raitista elämää oli takana reilu kuukausi, ajatus juomisesta tuntui päivä päivältä etäisemmältä. Ihmettelin, miten oli ylipäänsä mahdollista, että saatoin kiskoa olutta kaksin käsin joka päivä. Samuli Edelmannin elämäkerrasta käy ilmi, että ei se uusi raitis elämä tarkoita sitä, että kaikki ongelmat ratkeaisivat kerralla. Samulilla oli edelleen luonteenvikoja korjattavana. Mietin omaa vointiani. Ehkä vaimo osaa kertoa paremmin, millainen ihminen olen raittiina. Huomasin, että olin koko huhtikuun miettinyt itseäni ja vain itseäni. Eihän se tietenkään tarkoita, että nyt olisi vaimolla kaikki asiat hyvin vain siksi, että minä nyt olen ollut juomatta.

Samulin elämäkerran kirjoittaja Johannes Lahtela kirjoittaa, että "on kyse ihmeestä, kun alkoholisti ei juo. Ihmeestä ja Jumalan armosta." Mietin että tällaista Jumalan armosta julistavaa teosta myydään Prismassa kaiken maailman humpuukin seassa. Onkin valtava ihme, että tunnettu artisti on raitistunut ja tullut uskoon ja voi nyt julistaa Jumalan armoa miljoonille. Samuli ja Johannes löysivät rauhan ortodoksisesta kirkosta. Kenties joku tarvitsee siihen pyhän kokemiseen kappeleita kultaisine kupoleineen, ikoneja, tuohuksia, suitsuketta, mirhaa ja seremonioita ja rituaaleja. Jos joku kokee, että se on ainoa tapa lähestyä Jumalaa, niin olkoon. Itse vierastan sellaista hengellisyyttä.

Raittiina on kahvia mennyt todella paljon, samoin kokista useampi tölkki päivässä, siihen päälle energiajuomia. Jotain pitää tehdä ja jotain pitää juoda jatkuvasti. Varmasti kofeiinin nauttiminen on sata kertaa järkevämpää kuin alkoholin, mutta jo sokeripitoisuuden takia kannattaisi näiden kokiksien ja energiajuomien nauttimista vähentää. Toimiva ratkaisu voisi olla maustettu kivennäisvesi. Kofeiinin lisäksi nikotiinia on mennyt hurjat määrät eri muodoissa. Huhtikuun ensimmäiset viikot olin polttamatta, kun käytin nikotiinipusseja. Tupakointi ei edes käynyt mielessä, kunnes aamukahvilla Ryttylän Salessa iski himo ja oli pakko ostaa yksi aski, jonka imaisinkin sitten kokonaan aamupäivän aikana.

Aamun rituaali onkin ollut, että aloitan päivän Salen terassilla kahvilla ja tupakalla. Askin poltan päivän aikana ja illalla nautin niistä nikotiinipusseista. Jotka ovatkin maailman paras keksintö heti sähkötupakan jälkeen. Sähkötupakkaa käytin kymmenen vuotta, mutta siihen muodostui todella paha riippuvuus, koska sitä oli mahdollista höyrytellä 247 töissä ja kotona. Jos joku ei tiedä, niin siitä sähkötupakasta saa oikeilla nesteillä ja laitteilla jopa paremman kurkkutuntuman kuin tupakasta ja nikotiinia saa niin paljon kuin vain uskaltaa tankkiin lisätä.

Nyt tuntui, että olisi todella typerää raitistua, selvitä alkoholista, vain kuollakseen keuhkosyöpään. Jos kerran pääsin eroon viinasta, kuinka vaikeaa voi olla tupakoinnin lopettaminen? Kun kerran pystyin nikotiinipussien avulla olemaan koko illan polttamatta, niin miksi en pystyisi olemaan savuttomana koko päivän? Siinä tavoitetta seuraaville päiville, lopetan kyllä tupakoinnin, aivan varmasti, aivan pian, mutta nyt poltan vielä muutaman...

Tein sen mistä olin suunnitellut, kirjoitin Facebookissa olevani alkoholisti ja että olen nyt ollut raittiina. Tarkkaan en avannut koko päihdehistoriaani. Ikävä, että vanhemmat joutuivat lukemaan tästä asiasta netissä, enkä uskaltanut kasvotusten heille kertoa mitään. Siskoni soitteli välittömästi ja kyseli, mikä tämä juttu oikein on, eikä osannut kuvitellakaan, että minulla olisi ollut tällaisia ongelmia. Itse olin kuvitellut, että kaikki tietävät, ovat aistineet minulle olevan täysi juoppo. Ilmeisesti alkoholisti todellakin osaa taitavasti pitkään piilotella omaa juomistaan.

Lapin Kulta mainosti aikanaan oluttaan sloganilla "tunturipurojen raikkautta". Kyseisen oluen kusenkatkuinen ja kitkerä maku on kaukana mistään Lapin lähdevesistä. Uusi slogan on "täyttä kultaa". Karhu mainostaa oluttaan somessa hashtagilla #seuraaitseäsi, ikään kuin olutta nauttimalla voisi toteuttaa itseään ja olla oma itsensä. Koffin mukaan ensimmäinen maistuu aina parhaalta, mutta unohtaa mainita, että alkoholisti juo täysin ensimmäisen oluen mausta riippumatta heti perään toisen. Olvin nokkela mainos vuosia sitten kehoitti säästämään veden kaloille. Hartwall juhlii vuoden harmainta päivää, ikään kuin se harmaansävyinen lonkero toisi siihen päivään mitään valoa. Keneltä olisi pois, jos alkoholin mainonta kiellettäisiin kokonaan ja nuoriso ei altistuisi jatkuvasti alkoholista positiivisia mielikuvia luoville mainoksille?

Käyn nykyään kokouksissa, joita pidetään likaisissa ja hämärissä kellarikerroksissa, joissa ihmiset kiroilevat, vittu kun vituttaa, saatana kun taas, voi perkele kun... Ihmiset esiintyvät peitenimillä, kokouksissa käydään puolentunnin välein tupakilla, juodaan kahvia ja jauhetaan paskaa. Mutta näissä kokouksissa kaikki ovat aitoja, kaikki kertovat rehellisesti omista tunteistaan, kaikki ovat raittiita ja ovat luovuttaneet elämänsä Korkeamman Voiman haltuun. Seuran jäsenille voi soittaa koska tahansa. Aivan mahtavaa. Mitään vastaavaa en ole koskaan nähnyt missään seurakunnassa, tuntuu kuin olisin löytänyt kotiin.

Pidän ensimmäistä, toista ja kolmatta askelta kahdentoista askeleen perustana. Ensimmäisessä askeleessa myönnetään voimattomuus alkoholiin nähden, toisin sanoen myönnetään, että ollaan kusessa. Koko ohjelma perustuu siihen ajatukseen, että omin voimin ei voi raitistua. "Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa." (Jer. 10:23)

Toisessa ja kolmannessa askeleessa luovutetaan koko elämä Korkeamman Voiman haltuun. Omavoimaisuus hiipii helposti esiin ja on raitistumiselle kohtalokasta. Helposti ajattelee, että olen nyt tsempannut, olen onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja löytänyt tahdonvoimaa pysyä raittiina. Kuitenkin se raitis elämä on mahdollinen ainoastaan luovuttamalla, ainoastaan ymmärtämällä, että sairastaa kuolemaan johtavaa tautia, josta ei voi parantua, josta ei voi toipua omin voimin. On rukoiltava Korkeampaa Voimaa auttamaan pysymään raittiina päivän kerrallaan. Ja tuo Korkeampi Voima on todellinen, mikään mielikuvituskaveri ei koskaan voi antaa ihmiselle voimia taistella riippuvuutta vastaan.

Ensimmäistä askelta ottaessamme voimme muistaa Jeesuksen sanat "Ilman minua te ette voi mitään tehdä." (Joh. 15:5) Kolmannen askeleen voi tiivistää yksinkertaisen rukouksen muotoon psalmin sanoin - "Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua." (Ps. 71:2)

Aivan kuten alkoholismin suhteen, myös synnin suhteen on uskovan myönnettävä oma voimattomuutensa synnin voimien edessä ja pyydettävä Jumalalta voimaa vastustaa syntiä ja perkelettä. Kristillisissä piireissä on tapana jatkuvasti varoittaa lakihenkisyydestä, eli siitä, että yrittää omin voimin ansaita omaa pelastustaan: "Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta." (Jesaja 57:12)

Tässä yhteydessä meitä uskovia, jotka noudatamme Mooseksen lakia, haukutaan farisealaisiksi omavanhurskaiksi omiin tekoihin luottaviksi tekopyhiksi galatalaisiksi. Lain noudattaminen ei kuitenkaan missään määrin tarkoita, että nyt turvataan omiin tekoihin. Jeesus sanoi kerta toisensa jälkeen, että mene, äläkä enää tee syntiä. Emme täten noudata lakia, jotta pelastuisimme sen ansiosta, vaan siksi, että meidät on pelastettu kalliilla hinnalla. Aivan kuten alkoholisti pyytää nöyrästi Jumalalta joka aamu voimia pysyä raittiina, samoin tulee uskovan nöyrästi pyytää Pyhää Henkeä opastamaan oikealle tielle. Jatkuvasti tulee pitää mielessä, että pelastumme yksin armosta. Niin alkoholistin kuin uskovankin tulee muistaa, että emme voi nostaa itseämme niskasta ylös, vaan tarvitsemme apua, korkeampaa voimaa.

Neljännessä askeleessa suoritetaan perusteellinen moraalinen itsetutkiskelu. Tämä askel on helppo käsitellä siten, että kyllähän minä vielä juodessani valehtelin, petin ja varastin. Se oli sellaista aikaa se. Paljon vaikeampaa on katsoa peiliin nyt - mitä minä ajattelen, mihin minä uskon, miten olen rakastanut Jumalaa ja lähimmäistä? Onko alkoholi vaurioittanut pysyvästi tunne-elämääni ja arvomaailmaani? Olenko päässyt kokonaan eroon alkoholistisesta ajattelusta? Vain korkeampi voima voi korjata kaikki alkoholin aiheuttamat luonneviat. Itsetutkiskelussa on tärkeää käsitellä omia luonteenpiirteitä oikeassa mittasuhteessa ja keskittyä vajavuuksien lisäksi myös positiivisiin luonteenpiirteisiin. Hyviä ja huonoja ominaisuuksia on meissä kaikissa ja tämän askeleen tarkoituksena on kaivaa ne esiin. Vuositolkulla ei kannata jäädä märehtimään omia luonteenvikoja. 

Kun kaikki heikkoudet, viat, väärät teot ja synnit on kaivettu esiin, mitä voimme tehdä niille? On suurenmoinen asia, että viidennessä askeleessa tunnustamme kaikki pahat tekomme itsellemme, Jumalalle ja jollekin läheiselle. Koko maailmalle niitä Luojan kiitos ei tarvitse tunnustaa. Kun kaikki on tunnustettu, kun on saanut synninpäästön, tuntuu se kuin suuri taakka olisi otettu pois harteilta, olo on niin kevyt, että tuntuu kuin leijuisi ilmassa. Suuri möykky on pois mahasta. Tällainen suurenmoinen vapauden tunne on mahdollista ainoastaan Jumalan armosta, yksin Messiaan kallisarvoisen ristillä vuodatetun veren tähden. "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (Sanl. 28:13)

Mitä voin tehdä niille ominaisuuksille, jotka estävät minua nauttimasta raittiista elämästä? Kuudennessa ja seitsemännessä askeleessa pyydämme Jumalaa korjaamaan kaikki vajavuutemme. Täydellinen muutos on mahdollinen ainoastaan Jumalan armosta. Paavali kirjoittaa "Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme" (Tit. 3:3). Huomatkaa, että nämä Paavalin kuvaamat luonteen heikkoudet ovat takanapäin. Tietyistä luonteenpiirteistä on välttämätöntä päästä eroon, toisista meidän ei tarvitse luopua. Tyyneysrukouksessa pyydetään tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa ne, jotka voimme. Jos aiemmin olimme välinpitämättömiä, mustasukkaisia, epärehellisiä, katkeria ja äkkipikaisia - kaikesta tällaisesta on mahdollista Korkeamman Voiman avulla parantua. Se on myös tarpeellista, mikäli haluaa nauttia raittiista elämästä.

Kahdeksannessa ja yhdeksännessä askeleessa maksamme velkamme. Se tarkoittaa paitsi velkojen maksamista konkreettisesti kovalla valuutalla, myös moraalisten velkojen maksamista. Korjaamme särkyneen maljakon, pyydämme anteeksi niiltä, joita olemme loukanneet ja teemme sen, minkä lupasimme aikoja sitten, mutta emme koskaan tehneet. Joku saattaa ajatella, että riittää, kun olemme tunnustaneet väärät tekomme Jumalalle tai jollekin läheiselle. Jos olet varastanut työnantajaltasi 2000€, et ikinä saa rauhaa, ellet korvaa rikostasi. Joitakin vääryyksiä saattaa olla mahdoton enää korjata ja jokin velka liian suuri maksettavaksi kokonaisuudessaan. Näissä tapauksissa teemme kaiken sen, mikä inhimillisesti on mahdollista. Emme pyydä anteeksi toivoen saavamme anteeksi. Me pyydämme anteeksi pyyteettömästi.

Kymmenennessä askeleessa jatketaan itsetutkiskelua ja kun huomaa olleensa väärässä, myöntää sen heti. "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne." (2. Kor. 13:5)

Yhdennessätoista askeleessa pyritään rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttä Jumalaan. Jos on sellainen uskovainen kuin minä, niin parhaiten Jumalaa oppii ymmärtämään Raamatun sanan kautta. Rukous taas on meidän puhetta Jumalalle. Pyhä Henki voi ohjata askeleitamme joka päivä. Tällainen yhteys ei ole mahdollista ilman rukousta. Usein kun mietiskelemme, mieleemme putkahtaa ajatus, joka on niin loistava, että se ei voi olla muuta kuin Jumalalta. Jos kahtatoista askelta seuraava henkilö uskoo Korkeamman Voiman olevan kosminen taustasäteily, auringon valo tai meren aallot, tai jos peräti ajattelee, että tämä Korkeampi Voima on vain hauska mielikuvituskaveri, niin luonnollisestikaan tällaisessa Korkeamman Voiman rukoilemisessa ei ole mitään mieltä. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." (Fil. 4:6-7)

Kuten olen kertonut, oman kyvyttömyyden tunnustaminen ensimmäisessä ja avun pyytäminen Jumalalta toisessa ja kolmannessa askeleessa sai minut täysin vakuuttuneeksi siitä, että tämä Korkeampi Voima on tosi Jumala Jehova, joka on ilmoittanut tahtonsa meille Raamatun sanassa. Olen pahoillani, mutta en näe mitään mieltä rukoilla mielikuvitusolentoa, tai jotakin kosmista säteilyä, meren aalloista puhumattakaan. Jos alkoholisti on raitistunut saatuaan apua Korkeammalta Voimalta, on viimeistään yhdennessätoissa askeleessa korkea aika ottaa selvää, kuka tai mikä tuo Korkeampi Voima on. Itse olen varma, että se on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, jonka nimi Jehova on mainittu Raamatussa lähes 7000 kertaa.

Kahdennessatoista askeleessa saatetaan tämä sanoma alkoholisteille ja sovelletaan kaikkia näitä periaatteita kaikissa toimissamme. Oltuani raittiina vasta reilun kuukauden verran, en kokenut, että minun olisi välittömästi mentävä siltojen alle julistamaan evankeliumia rappioalkoholisteille. Muutaman alkoholistin tunnen ja heille olen kertonut rehellisesti lopettaneeni itse juomisen ja käyväni nyt vertaistukiryhmässä. Keskityn sanoman julistamiseen sitten, kun olen itse raitistumisessani vankalla pohjalla ja ymmärrän itsekin ensin kaikki askeleet ja olen soveltanut niitä omaan elämääni.

Pohdin alkoholistin paradoksia. Samaan aikaan kun uskotellaan itselle, että alkoholi ei ole mikään ongelma, kuitenkin tunnetaan juomisesta syyllisyyttä ja häpeää ja peitellään omaa juomista. Alkoholisti elää pitkään omassa harhamaailmassaan, eli alkoholipsykoosissa. Silmät eivät aukene, vaikka työ, vaimo ja asuntosi lähtisi, vaikka maksa-arvot olisivat tapissa, vaikka juomisesta enää ei saisi mitään iloa. Siksi alkoholistin herättämiseksi tarvitaan aina faktatietoon perustuva havahdutus. Eri järjestöt järjestävätkin alkoholisteille tarkoitettuja infoluentoja, joiden tarkoitus on juurikin havahduttaa alkoholisti ja herättää hänet harhoistaan. Minulla tämä havahdutus tapahtui Kantamon videoiden kautta.

Voiko alkoholisti raitistua ja pysyä raittiina, jos ei tee elämässään täydellistä remonttia, jos ei luovu synnistä, joka kiusaa ja pettää meitä jatkuvasti? Eikö täydellinen rauha ja tyyneys ole saavutettavissa vain, mikäli hylkää synnit ja oppii koko sydämestään rakastamaan Jumalan pyhää lakia ja noudattaa sitä? Voisiko tämä olla kolmastoista askel, tutkimme Jumalan lakia ja mikäli huomasimme rikkoneemme sitä, pyysimme Pyhää Henkeä ohjaamaan askeleemme vanhurskauden polulle? "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7)

Onnistuin lopettamaan tupakoinnin! Tai mikä nyt lasketaan onnistumiseksi ja mikä ei. Keskiviikkona poltin aamupäivällä yhden askin ja iltapäivän ja illan nautin nikotiinipusseja, kuten ennenkin. Torstaina ei tehnyt yhtään tiukkaa, mutta perjantai oli helvetillinen päivä. Oli aivan pakottava tarve imeä savua keuhkoihin. Nikotiinipusseista ei tuntunut olevan apua, kun se psyykkinen riippuvuus vaatii tekemään jotakin käsillä ja imeskelemään sitä savua suun kautta. Silloin ajattelin, että ostan kaupasta yhden askin, poltan sen, mutta olen sitten viikonlopun polttamatta. Onneksi tulin järkiini ja päättelin, että jos nyt annan periksi, ei lopettaminen onnistu koskaan.

Perjantaina en uskaltanut käydä kokouksessa, että en matkalla poikkeaisi kauppaan. Viikonloppu meni taas paljon helpommin ja nyt olen ollut polttamatta jo viisi päivää, eikä tee pätkääkään mieli tupakkaa. Mutta toki se himo voi iskeä koska tahansa. Nikotiinipusseista en luovu!

Kokeilin mitä alkoholiton olut tekee. Kyllä, maistoin useampaa merkkiä ja kaikki ne maistuivat jokseenkin tyypilliselle suomalaiselle lagerille, mutta ilman sitä etanolin jälkimakua. Ensin pelotti, että iskeekö nyt hirvittävä tarve juoda muutama alkoholipitoinen olut siihen päälle, mutta pelko oli turha. Aurinko paistoi ja oli ensimmäisen kerran toukokuussa lähes 20 astetta lämmintä, istuskelin auringon paisteessa pihalla ja lipitin sitä alkoholitonta olutta koko päivän. Tuskin se raitistumista haittaa, jos nauttii alkoholittomia juomia? Kahvin kulutusta olen onnistunut rajoittamaan, nyt menee enää neljä tai kuusi kuppia päivässä, kun aiemmin meni kaksi pannua.

Toukokoon lopussa rupesin työstämään tietokoneita, joita olin vuoden alussa ostanut lähes maanisessa tilassa, tarkoituksena huoltaa ne ja myydä voitolla eteenpäin. Suunnittelemani firman nettisivuja en ole mainostanut missään, mutta kerkesin tilaamaan suuren mainoslakanan firmalleni. Tuskin voi menestyä ostamalla vanhoja koneita ja myymällä niitä eteenpäin, koska ketään ei kiinnosta ostaa vanhaa konetta edes kodin kakkoskoneeksi. Lisäksi koska asennan näihin kaikkiin Linuxin, joka omasta mielestäni on vakain, turvallisin ja helppokäyttöisin käyttöjärjestelmä, Windowsiin ja macOS:ään tottuneet kuluttajat varmasti vierastavat sitä. Mutta hauskaa oli laittaa vanhat koneet kuntoon. Nyt ne ovat Torilla myynnissä, mutta eivät toistaiseksi ole käyneet kaupaksi.

Lähes maaninen olo jatkui ja nukuin huonosti. Käyttöjärjestelmät pyörivät päässä ja tulivat uniin. Sain nukuttua lopulta kun vain keskityin siihen hommaan. Mitään vaaraa sairastua maniaan tai psykoosiin minulla ei pitäisi olla, kun vain saan nukuttua tarpeeksi.

Toukokuun viimeisellä viikolla kaivoin aikanaan ostamani kamerat ja linssit esiin. Kuvasin Hämeen kartanomiljöitä lähinnä laajakulmalla, muutamia yksityiskohtia telellä. Kokeilin eri valo-olosuhteita, pilvistä säätä ja auringonpaistetta polarisaatiosuodattimella. Kyllä se pilvinen sää on ylivoimaisesti paras muotokuvaukseen, auringonpaahteessa on omat haasteensa. Kuvasin pitkällä valotusajalla muutaman kuvan öisestä maisemasta, eräänä aamuna komeassa usvassa vähän omenapuita. Kuvia en muokkaa hirveästi, pyrin kamerassa saamaan valotuksen kohdilleen. Muutamissa tapauksissa valotusta oli pakko säätää ja jonkin kuvan muunsin mustavalkoiseksi. Hieman vinjettiä kehykseksi muutamiin otoksiin ja omasta mielestäni sain muutamia kelpo kuvia otettua.

Käyttämäni kamerat ovat molemmat kaksitoista vuotta vanhoja Sonyn erikoisella elektronisella etsimellä varustettuja puoliksi peilikameroita. Näissä on siis puoliläpäisevä peili. Erikoinen ratkaisu, mutta on huomattavasti kätevämpi kuvia sommitella näytöllä kuin optisen etsimen kautta, kunhan juttuun tottuu. Muutama Sonyn omalla bajonetilla varustettu linssi minulla on, sekä useita käytettyjä M42-linssejä, jotka sopivat kameraan sovittimella. Näillä M42 linsseillä aukko ja tarkennus säädetään käsin, joka sopii minulla oikein hyvin. Kamera jalustalle säässä kuin säässä, niin saa kuvan sommiteltua oikein ja valotuksen ja tarkennuksen säädettyä rauhassa. En voisi kuvitellakaan liikkuvien asioiden kuvausta, kun se oma käsi todellakaan ei ole vakaa. Joka kerta kun otan kuvan ilman jalustaa, rupeaa se homma kismittämään. Silloin ajattelen aina, että jalustan avulla olisin tuonkin risun älynnyt rajata ulos kuvasta.

Toisesta Sonyn rungosta löytyy yhden painikkeen takaa tarkennuksen suurennus toiminto, joten tuota runkoa käytän käsisäätöisten linssien kanssa. Jalusta ja tuo ominaisuus, niin tarkennuksen saa säädettyä tismalleen sinne, mihin tahtoo. Automaattisen tarkennuksen kanssa joutuu aina säätämään, että se lukitsisi tarkennuksen juuri sinne mihin pitää. Toisaalta taas käsivaralta ja käsitarkennuksella se tarkennus usein menee kyllä pahasti ohi. Pienellä näytöllä voi näyttää hyvältä, mutta kotona koneen ääressä odottaa pettymys.

Kuvat valotan aina poikkeuksetta käsisäädöllä. Järjestelmäkameran tuhlausta on käyttää sitä automaattiasetuksilla. Käsin saa aukon valittua ensin, sitten valotus kohteen mukaan. Eihän automatiikka voi tietää, mikä on kuvasi kohde, jonka mukaan kuva tulisi valottaa. Käsin kun oppii valottamaan, saa sen valotuksen aina lähes oikein. Oman kameran näyttöä kun oppii lukemaan, on valotus todella nopeaa ja tarkkaa. Silti, vaimoni peilitön halvempi kamera osaa ihmeellisellä, lähes yliluonnollisella tavalla valottaa useimmiten oikein. Se tunnistaa jopa auringonlaskun automaattisesti ja valottaakin sen melko tarkasti silmää miellyttävällä tavalla.

Kannattaako harrastelijan ostaa kallista peilillistä kameraa? Sitä peilikameran optista etsintä kun pitää osata käyttää. Usein aloittelija joutuukin kuvan otettuaan avaamaan kuvan, tarkistamaan sen valotuksen, säätämään valotusta, ottamaan uuden kuvan optisen etsimen kautta, tarkistamaan kuvan uudelleen, jatkuvasti samaa edestakaisin sahaamista. Elektronisella etsimellä voin tarkistaa kuvan suoraan etsimestä, mikäli on tarvetta. Koska etsin näyttää kuvan lähes sellaisena, kuin se tallentuu kortille, on tällaisen etsimen käyttäminen valotuksessa huomattavasti tarkempaa kuin optisella etsimellä. Ammattilaiset osaavat valottaa kuvansa optista etsintä käyttämällä, mutta osaako harrastelija? Sitkeästi suurimmat brändit lippulaivatuotteissaan käyttävät edelleen optista etsintä, vaikka elektroniset ovat kehittyneet huimasti ja tarjoavat kuvaukseen aivan uuden näkökulman ja mahdollisuuden.

Mitä kamerasta sitten pitää löytyä, olkoon se peilillinen tai peilitön? Ensinnäkin sen tulee olla järjestelmäkamera, eli että linssin saa vaihdettua. Kittilinssin voi heittää suoraan roskakoriin. On täysin perusteltua maksaa linssistä kaksi kertaa enemmän kuin rungosta. Vanha sanonta kuuluu, että hyvä linssi huonossa kamerassa on parempi kuin huono linssi hyvässä kamerassa. Zoom-linssit ovat poikkeuksetta huonolaatuisempia kuin kiinteät. Itse käytän halpaa mutta hauskaa 10-20mm laajakulmalinssiä paljon, mutta sitten on kiinteitä linssejä sen verran kuin arvioin tarvitsevani. Kuvausretkelle lähtee milloin mitäkin mukaan, enkä jää itkemään jos jossakin tilanteessa olisin tarvinnut jotakin toista polttoväliä. Kuvaan sen mukaan ja etsin näkökulmia riippuen siitä, mikä linssi on kamerassa. Koska käytän kahta runkoa, voin nopeasti vaihtaa telen ja laajakulman välillä.

Maisemakuvauksessa polttovälit kymmenestä noin sataan milliin on syytä olla katettuna, suurempaa teleä tarvitsevat ainoastaan lintubongarit ja silloinkaan ei oikein mikään määrä rahaa linssistä tunnu riittävän. Ja vaikka ostaisikin harrastelija sen 400mm putken, ilman taitoa, osaamista ja kenties ripausta tuuria ei niitä näyttäviä luontokuvia tuosta vain ilmaiseksi saa. Muutamaa fasaani olen yrittänyt saada kuvaan 135mm manuaalisella linssillä huonoin tuloksin. Vaimolla on peilittömässä kamerassaan laadukas 18-200mm putki, joka saattaa harrastelijalle olla erinomainen vaihtoehto. Näin saa hieman laadusta tinkien käyttöön kaikki yleisimmin tarvitut polttovälit. Kuka jaksaa kantaa jatkuvasti mukanaan monen kilon painoista reppua täynnä linssejä? Jos saat puhelimellasi tarpeeksi näyttäviä kuvia, tarvitseeko välttämättä käyttää kömpelöitä ja painavia ammattikäyttöön tarkoitettuja laitteita?

Molemmissa kameroissani on suurinpiirtein samassa kohdassa kennossa tahra, toisessa pahempi. Jos se sattuu keskelle taivasta ja pistää silmään, niin kestää minuutti muokata se sieltä pois. Tummempaa taustaa vasten ja suuremmalla aukolla sitä ei huomaa. Muokkaus tulee halvemmaksi kuin kennon putsaus saati uusi kamera. Ensimmäisestä digijärjestelmäkamerastani yritin kotikonstein tuollaisia tahroja putsata ja huonosti kävi - koko kenno oli entistä pahempi ja täynnä nyt pyöreän tahran sijasta vaakasuoria viivoja. En edes uskalla ajatella, paljonko kennon puhdistaminen ammattilaisella tulisi maksamaan.

Olen päättänyt olla sijoittamatta kameraharrastukseen yhtään enempää. Vanhoilla laitteilla mennään. Manian tunnistaa siitä, että rahankäyttö on holtitonta. Olenhan sijoittanut pienen omaisuuden musiikki- ja radiolaitteisiin, jotka myin kaikki vuoden alussa. Silloin oli hyvä ajatus karsia harrastuksia. Miksi harrastaa musiikkia, vaikka kuinka hauskaa olisi, jos ei koskaan saa mitään valmista aikaiseksi? Tietysti omaa tuotantoaan kohtaan on vaikea olla kriittinen, mutta omasta mielestäni olen paljon taitavampi kuvaaja ja kirjoittaja kuin muusikko. Vielä jos keksisi työn, joka sopisi minulle.

Seuraava luku
Kirjan alkuun