Krapulaoireet pahenevat juomisen myötä. Jokainen meistä on krapulassa kokenut ahdistusta, pelkotiloja, masennusta, itsesyytöksiä, syyllisyyttä ja häpeää, jotka ovat paljon pahempi asia kuin fyysiset oireet: sydämen tykytys, vatsavaivat, pistely, huimaus ja päänsärky. Fyysisiin oireisiin ainoa lääke on viina. Ne helpottavatkin pian krapularyypyn jälkeen. Mutta henkiset oireet kasvavat jatkuvasti, eikä niistä ole yhtä helppo toipua.
Alkoholisti on myynyt sielunsa viinapirulle. Tämä henkinen krapula, eli moraalinen krapula, ei parane viinaa nauttimalla. Kun ihmissuhteet on sössitty, kun töistä on saatu potkut, talo juotu, alkoholisti ihmettelee, missä vika on. Koska alkoholismin kieltomekanismi on niin voimakas, ei alkoholisti kertakaikkiaan kykene näkemään alkoholia ongelmiensa syynä. Syytä etsitään itsestä ja läheisistä. Alkoholisti kuvittelee, että juomisesta nalkuttava vaimo on syypää kaikkeen. Alkoholisti pohtii omia sielun vikoja, mutta ei kykene käsittämään, että hänen ongelmansa johtuvat vain yhdestä asiasta - alkoholista.
Jos sallitte jälleen hieman jeesustelua, niin apostoli Paavali toteaa tuskissaan, että syntisen lihansa vuoksi hän ei tee sitä hyvää mitä haluaa, vaan sitä pahaa, mitä ei halua (Room. 7:19). Alkoholisti toimii vastoin omaa arvomaailmaansa. Hän valehtelee jatkuvasti omasta juomisestaan, huijaa ihmisiltä rahaa, syyllistyy petoksiin ja varkauksiin ja muihin rikoksiin rahoittaakseen juomisensa. "Selvin päin en olisi tarttunut rattiin humalassa", totesi eräs kansanedustaja. Alkoholisti saattaa olla omasta mielestään lainkuuliainen kansalainen, mutta päihtyneenä rikkoo surutta lakia. Hän saattaa olla luonteeltaan lempeä ja auttavainen, mutta nousuhumalassa hän solvaa ja panettelee läheisiään, syyllistyy jopa väkivaltaan.
Edellisen illan toilailuja krapulassa pohtiessaan alkoholisti ei kykene näkemään syytää omaan moraalittomaan käytökseensä. Kaikkien psyykkisten ja hengellisten oireiden taustalla on alkoholi, mutta alkoholisti etsii syytä kaikkialta muualta. Kun asiat ovat tarpeeksi pahassa jamassa, alkoholisti kokee valtavaa syyllisyyttä ja häpeää. Ratkaisuksi hän ei kuitenkaan keksi mitään muuta, kuin korkata jälleen pullo. Oravanpyörä pyörii, eikä siitä ole mitään ulospääsyä.
Tässä henkisessä ja fyysisessä krapulassa alkoholisti vannoo itselleen ja muille, että ei koskaan ikinä enää, tämä ei toistu, rakastan sinua edelleen, anna minulle anteeksi, niin minä kyllä korjaan kaiken. Rikottuaan kaikki lupaukset moneen kertaan ja huomattuaan olevansa täysin kykenemätön sovittamaan kaikkea tekemäänsä pahaa, saattavat itsetuhoiset ajatukset nousta pintaan. Itsemurha nähdään ainoana tienä ulos tästä helvetistä.
Lähimmäisen kannattaa nämä krapula-aamut käyttää hyväkseen, lempeästi ottamalla asiat puheeksi. Ja jos yhteiskuntamme toimisi, pitäisi olla mahdollista krapulaoireinen alkoholisti suoraan terveyskeskuksesta ohjata välittömästi tehokkaaseen hoitoon. Nyt on edessä viikkojen taistelu maksusitoumuksista, ennen kuin päihderiippuvainen saadaan hoitoon. Miksi tämä asia ei mene perille päättäjille, sitä minä en ymmärrä.
Nyt terveyskeskuksissa hoidetaan alkoholismin oireita, ei itse sairautta. Itse olen monta kertaa hakenut apteekista laillisesti huumaavia, alkoholin kanssa nautittuna kohtalokkaita, bentsodiatsepiineja ahdistukseen, sekä huumaavia nukahtamislääkkeitä unettomuuteen. Joka kerta on lääkärissä toki kysytty alkoholinkäytöstä, mutta olen valehdellut juovani vain muutaman silloin tällöin. Nyt yhteiskunnan hoidettavana on paitsi alkoholisti, myös sekakäyttäjä. Kun apteekista saadut napit loppuvat, saa niitä kadulta neljän euron hintaan kappale. Vain muutama nappi riittää alkoholin kanssa sekavaan ja tokkuraiseen tilaan. Kun suhteet katukauppiaisiin on luotu, on kynnys kokeilla muita aineita madaltunut.
Nyt alkoholismiin lupaillaan ihmelääkkeitä, jo pitkään käytössä ollutta Antabusta, jonka tarkoituksena on tehdä juomisesta mahdotonta. Tällainen lääke ei kuitenkaan toimi, sillä kun alkoholisti haluaa saada päänsä sekaisin, jättää hän vain lääkkeen ottamatta. Sitten on markkinoille ilmestynyt naltreksoni, jonka pitäisi hidastaa alkoholin päihdyttävää vaikutusta. Vertaisarvioitua tieteellistä dataa minulla ei ole tästä esittää, mutta olen kuullut monen suusta, että tämän lääkkeen kanssa nautitun alkoholin määrää vain nostetaan - jos aiemmin yksi pullo kirkasta riitti päivässä, nyt sitä juodaan kaksi. On täysin turha yrittää millään lääkkeellä hoitaa alkoholismia. Ainoa toimivaksi todettu hoito on täysraittius. Sen saavuttamiseksi kaksitoista askelta auttaa.
Jos saisin kehittää ihmelääkkeen alkoholismiin, se olisi pilleri, joka kääntää alkoholin vaikutuksen toisinpäin. Nyt ensimmäisistä juomista seuraisi hirvittävä krapula, juomisen loputtua seuraisi euforinen ja miellyttävä nousuhumala. Silloin varmaan aika harva tarttuisi pulloon. No, aina saa unelmoida. Nyt on yhteiskunnassamme vallalla sellainen ajattelumalli, että vaivaan kuin vaivaan tarjotaan pilleriä. Lääketeollisuus kiittää. Alkoholismia on tutkittu vuosia, mutta edelleen ei kaikilla sosiaali- ja terveysalan toimijoilla ole tutkittuun tietoon perustuvaa näkemystä alkoholismista kroonisena, primaarina ja tappavana sairautena.
Jos alkoholismin luonnetta sairautena ei ymmärretä, ei sitä myöskään osata hoitaa. Ennenaikaiset kuolemat, työkyvyttömyyseläkkeet, tapaturmat, väkivaltarikokset, sisäelinsairaudet, syövät - näiden kustannukset lasketaan miljardeissa - silti terveyskeskuksissa tätä sairautta ei osata hoitaa. Minulle työterveyslääkäri neuvoi vähentämään juomista tai siirtymään alkoholittomaan olueen, vaikka olin täysin rehellisesti kertonut omasta juomisestani. Toiselle tarjotaan Antabusta, tai krapulaoireisiin huumaavia bentsodiatsepiineja. Tehokasta hoitoa on olemassa, miksi siihen ei ohjata? Nyt päättäjät oikeasti herätys!
Kommentit