On aurinkoinen syyskuun päivä. Vaimon kanssa on sovittu, että saan juoda sitten kun olen töissä. Takana on muutama kuukausi vesiselvänä. Vaimon kanssa tehty sopimus motivoi hakemaan töitä ja olen kuukauden verran kerennyt paiskimaan töitä. Työ on tuotantotyötä, yksinkertaista hommaa, jossa saa kuitenkin käyttää eri työkaluja. Tykkään tehdä käsilläni töitä ja töiden lomassa voi pohtia hengellisiä asioita. Työkaverit ovat erittäin mukavia ja töissä vallitsee hyvä henki. Stressistä ei ole mitään tietoa. Habitukseni takia saan töissä lempinimen Hynynen, eikä vuosien päästä kukaan enää muista oikeaa nimeäni.
Ensimmäinen palkka on tilillä, joten suuntaan työkaverini kanssa työmatkalla kauppaan. Nappaan hyllystä koko salkun, työkaverini poimii hyllystä neljä olutta. Asemalla minulla on neljäkymmentä minuuttia luppoaikaa odotella junaa. Jauhamme työkaverin kanssa niitä näitä, käymme läpi töissä sattuneita kommelluksia ja nautimme molemmat kaksi olutta junaa odotellessa. Sama perinne jatkuu kaksi vuotta ja neljä kuukautta.
Aluksi perinne on juoda asemalla kaksi olutta, sitten kotona kaksi. Neljä olutta arkipäivänä töiden jälkeen ei kuulosta suurelta määrältä. Ei kestä kauaa, kun perinteeksi muodostuu juoda kaksi olutta asemalla, kaksi junassa, kaksi matkalla juna-asemalta kotiin ja kaksi kotona sohvalla, yhteensä siis kahdeksan olutta. Myöhemmin tahti kiihtyy ja asemalla kerkeän juomaan neljä olutta, junassa kaksi, kotimatkalla kaksi ja kotona kaksi, yhteensä kymmenen olutta, joka ikinen arkipäivä. Viikonloput menevät vaimon työvuorojen mukaan. Jos vaimo on töissä sopivasti, menee olutta huomattavat määrät. Välillä vaimon työvuorot sattuvat niin ikävästi, että hän poimii minut autolla töistä. Silloin minulle rakas perinne katkeaa ja harmittaa vietävästi, kun en voi työpäivän jälkeen juoda olutta. Kertaakaan ei käy mielessä, että juomiseni olisi mitenkään tavanomaisesta poikkeavaa.
Viikonloppuisin jos on vaimon kanssa yhteisiä menoja, olen juomatta. Lopulta päätän, että voihan sitä vaimon seurassa juoda oluen tai pari. Vaimo rupeaa kuitenkin välittömästi valittamaan juomisestani, kysyy, onko minun pakko juoda joka päivä? Siihen on helppo vastata, että muistatkos viime tiistain, enhän silloin juonut tippaakaan. Jos vaimolla on perjantaina iltavuoro ja lauantaina aamuvuoro, se on paras mahdollinen tilanne, sillä silloin voin juoda perjantaina itseni sammuksiin ja jatkaa menoa heti aamulla, kun vaimo on lähtenyt töihin. Lauantaina vaimon aamuvuoron jälkeen jos olen sammunut, niin on helppo selittää, että kunhan nyt vaan vähän väsytti.
Kommentit